Näyttelytoiminta osana graffitikulttuuria : miten esitellä laitonta julkisesti?
Seikkula, Heta (2009)
Seikkula, Heta
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911306452
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911306452
Tiivistelmä
Käsittelen tutkimuksessani graffititaiteen esittämistä julkisesti taiteen instituutiossa. Pohdin, mitä laittoman alakulttuurin taidemuodon esittäminen vaatii ja minkälaisiin yksityiskohtiin graffititaidetta esiteltäessä tulee kiinnittää huomiota. Graffititaiteen käsitteleminen vaatii graffitikulttuurin tuntemusta, tämän vuoksi aloitan työni esittelemällä graffitikulttuurin historiaa, olemusta ja sitä minkälaisessa tilassa graffiti tällä hetkellä elää.
Graffititaiteen suhde taiteen instituutioon on ollut graffitin syntysijoilta asti rikkonainen sen luonteen, määrittelemättömyyden ja yhteiskunnallisen aseman vuoksi. Haastattelin tutkimustani varten sekä taiteen parissa työskenteleviä kuraattoreja että graffitin maalaajia, tavoitteenani löytää ongelmakohtia ja molempia osapuolia tyydyttäviä yhteistyömahdollisuuksia. Haastattelukysymykset olivat avoimia ja antoivat haastatelluille ja minulle mahdollisuuden avoimeen keskusteluun.
Tuloksissa kävi ilmi, että kuraattorit kokevat graffitiaiheisille näyttelyille olevan
kysyntää. Lisäksi, vastoin yleistä käsitystä, graffitin maalaajat olivat kiinnostuneita esittelemään taitojaan ja löytämään erilaisia sekä uusia muotoja graffititaiteen esittämiseen julkisessa tilassa. Keskeisin ongelma, mikä graffitimaalaajien haastatteluissa nousi esille, oli maalaajien nimettömyyden suojan tarve. Kuraattorit eivät puolestaan kokeneet anonymiteettinä toimimista ongelmaksi vaan sanoivat sen olevan mahdollista taiteilijan näin pyytäessä.
Graffititaiteen esittäminen gallerioissa on tähän asti ollut pienimuotoista ja museoissa lähes olematonta. Vaikka graffitiaiheisten näyttelyiden määrä on viime vuosina jonkin verran kasvanut, ei sen asemaa taiteena ole vielä hyväksytty. Graffititaiteen esittäminen julkisesti mahdollistaisi avoimen keskustelun yleisön ja taideteoksen välillä. Tämä tarjoaisi graffititaiteelle tilaa kehittyä ja kokeilla yhä enemmän uusia ja monimuotoisempia ilmaisutapoja.
Graffititaiteen suhde taiteen instituutioon on ollut graffitin syntysijoilta asti rikkonainen sen luonteen, määrittelemättömyyden ja yhteiskunnallisen aseman vuoksi. Haastattelin tutkimustani varten sekä taiteen parissa työskenteleviä kuraattoreja että graffitin maalaajia, tavoitteenani löytää ongelmakohtia ja molempia osapuolia tyydyttäviä yhteistyömahdollisuuksia. Haastattelukysymykset olivat avoimia ja antoivat haastatelluille ja minulle mahdollisuuden avoimeen keskusteluun.
Tuloksissa kävi ilmi, että kuraattorit kokevat graffitiaiheisille näyttelyille olevan
kysyntää. Lisäksi, vastoin yleistä käsitystä, graffitin maalaajat olivat kiinnostuneita esittelemään taitojaan ja löytämään erilaisia sekä uusia muotoja graffititaiteen esittämiseen julkisessa tilassa. Keskeisin ongelma, mikä graffitimaalaajien haastatteluissa nousi esille, oli maalaajien nimettömyyden suojan tarve. Kuraattorit eivät puolestaan kokeneet anonymiteettinä toimimista ongelmaksi vaan sanoivat sen olevan mahdollista taiteilijan näin pyytäessä.
Graffititaiteen esittäminen gallerioissa on tähän asti ollut pienimuotoista ja museoissa lähes olematonta. Vaikka graffitiaiheisten näyttelyiden määrä on viime vuosina jonkin verran kasvanut, ei sen asemaa taiteena ole vielä hyväksytty. Graffititaiteen esittäminen julkisesti mahdollistaisi avoimen keskustelun yleisön ja taideteoksen välillä. Tämä tarjoaisi graffititaiteelle tilaa kehittyä ja kokeilla yhä enemmän uusia ja monimuotoisempia ilmaisutapoja.