Itsetuntoa ilmaisulla : Sosiaalis-emotionaalista erityistukea tarvitsevan lapsen itsetunnon tukeminen ilmaisullisia menetelmiä käyttäen

Abstract

Opinnäyteyö käsittelee sosiaalis-emotionaalista erityistukea tarvitsevan lapsen itsetunnon tukemista ilmaisullisten menetelmien avulla. Tutkimuksen tarkoituksena oli teorian sekä toiminnallisten tuokioiden kautta selvittää, kuinka ilmaisullisia menetelmiä voidaan käyttää sosiaalis-emotionaalista erityistukea tarvitsevan lapsen itsetunnon tukena. Lisäksi tutkittiin mitä vaatimuksia sosiaalis-emotionaaliset erityisvaikeudet tuovat toiminnan ohjaamiseen. Tarkoituksena oli myös toiminnan myötä kehittää sekä arvioida ohjaajuutta siten, että myös ohjaus olisi lasten itsetuntoa tukevaa sekä erityistarpeet huomioivaa. Tutkimuksen teoriaosassa käsitellään sosiaalis-emotionaalista kehitystä sekä siinä ilmeneviä häiriöitä, lapsen itsetuntoa sekä sosiaalis-emotionaalisten erityisvaikeuksien merkitystä itsetunnolle. Lisäksi käsitellään ohjaajuutta, ilmaisullisia menetelmiä ohjaajan työvälineenä sekä sitä, mitkä asiat ohjauksessa tekevät siitä itsetuntoa tukevaa sekä sosiaalis-emotionaaliset erityistarpeet huomioivaa. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen ja tutkimusaineisto koostui toiminnassa mukana olleen työntekijän antamasta palautteesta sekä päiväkirjasta, johon kirjattiin toiminnan suunnittelua, kuvattiin ja pohdittiin toimintaa sekä kirjoitettiin toiminnan aikana tehtyjä havaintoja. Aineistonkeruumenetelmänä oli havainnointi sekä palautteen saaminen työntekijältä. Sosiaalis-emotionaalista erityistukea tarvitsevan lapsen itsetunto on koetuksella vuorovaikutuksessa, sosiaalisissa suhteissa sekä toiminnassa koettujen pettymysten sekä epäonnistumisten takia. Opinnäytetyön myötä havaittiin, kuinka ilmaisulliset menetelmät toimivat hyvänä työvälineenä lapsen itsetunnon vahvistamiseksi, tarjoten lapsille onnistumisen ja pätevyyden kokemuksia, itseilmaisun harjoittelua, sosiaalista kanssakäymistä ja yhteisöllisyyttä, kosketuspintaa omiin sekä toisten tunteisiin sekä lapsilähtöisen tavan kokeilla, tutkia ja löytää asioita itsestä. Tulosten pohjalta on havaittavissa, että myös ohjaajalla on merkitystä itsetunnon tukijana. Ohjaaja voi toiminnan hyvällä suunnittelulla ja struktuurilla sekä lapsen kohtaamisella, kuuntelemisella ja arvostamisella vahvistaa lapsen hyväksytyksi, kohdatuksi ja arvostetuksi tulemisen kokemuksia sekä turvallisuuden tunnetta. Turvallisuuden tunne ja positiiviset kokemukset vuorovaikutuksessa ja toiminnassa ovat erityisesti sosiaalis-emotionaalisista erityisvaikeuksista kärsivän lapsen itsetunnolle tärkeitä rakennuspalikoita. Samat rakennuspalikat ovat tärkeitä myös sosiaalis-emotionaalista erityistukea tarvitsevan ohjauksessa.

The purpose of this study was to support and improve the self-esteem of the children who suffer from social and emotional problems. The aim of this study was to investigate through practice, how children’s self-esteem can be supported and improved with creative methods. The aim of this study was also to investigate, what kind of influence social and emotional problems have to the guidance of the group. Through practice, the guidance was also evaluated and built up. Social and emotional problems, self-esteem, the problems’ impact on self-esteem, creative methods and guidance are described in the theoretical part of this study. This was a qualitative study. The data were collected by observing the children. Additional data were obtained from the feedback from the employer who was observing the practical part of the study, and the field notes taken during the activities. Social and emotional problems have an influence on a child’s self-esteem. Many disappointments and failures in interaction with others, social relations and actions create a negative self-esteem and self-image to the child. This study showed how creative meth-ods can offer an effective way to support the self-esteem of the children with special problems. Development of a healthy self-esteem requires experiences in success, competence, different emotions, self-expression and positive interaction. Through creative methods, the children can have all these experiences. The supervisor also has a very important role in supporting and improving the self-esteem of the children. Clear and structured plans, listening to and appreciating children, and giving them experiences of being appreciated, loved and acknowledged are the main building blocks of self-esteem and safe overall development.