Iäkkäiden potilaiden toimijuuden edistäminen sairaalassa

Abstract

Laadukkaassa kuntoutuksessa ja hoidossa lähtökohtana ovat yksilön tarpeet, tavoitteet, kokemukset ja merkitykset. Keskeistä on inhimillisen toimijuuden periaate. Opinnäytetyössä kehittämistehtävänä oli ikääntyneiden potilaiden toimijuuden edistäminen Turun kaupungin sairaalapalveluiden osastoilla. Tarkoituksena oli vahvistaa sairaalakuntoutuksen laatua asiakaslähtöisyyden näkökulmasta ja lisätä moniammatillisen hoitohenkilökunnan tietotaitoa toimijuudesta. Tavoitteena oli koostaa tutkimustietoon perustuva esitys ikäihmisten toimijuudesta sairaalakontekstissa, selvittää toimijuuden huomioimisen ja toteutumisen nykytila henkilökunnan näkemyksen mukaan ja edistää toimijuutta tukevia käytäntöjä. Opinnäytetyön toteutus koostui integratiivisesta kirjallisuuskatsauksesta ja käytännön kehittämistehtävästä, jossa hyödynnettiin palvelumuotoilun ja yhteiskehittämisen periaatteita ja menetelmiä.

Integratiivisen kirjallisuuskatsauksen aineiston muodosti 12 artikkelia, joista saatua tietoa analysoitiin aineistolähtöisesti ja tuloksia tarkasteltiin toimintamahdollisuuslähestymistapaan ja henkilökeskeisen käytännön viitekehykseen peilaten. Potilaan toimijuuden toteutumista voi haastaa paitsi sairastumiseen ja sairaalassa olemisen syyhyn liittyvät tekijät, niin myös totutut roolit ja ajattelutavat, joita ylläpitävät sekä ammattilaiset että potilaat. Toimijuuden tunnistamisessa ja edistämisessä sairaalahoidossa on mitä suurimmassa määrin kyse lähestymis- ja ajattelutavan päivittämisestä ja vuorovaikutuksesta. Myös merkityksellistä toimintaa sekä ympäristön ja potilaan yksilöllisiä tekijöitä tarkasteltiin.

Iäkkäiden potilaiden sairaalahoidon aikaisesta toimijuudesta on tehty vain vähän tutkimuksia. Toimijuuteen suuntautuvia viitekehyksiä ja periaatteita on olemassa, ja niitä tulisi soveltaa näkyväksi ja luontevaksi osaksi sairaala-arjen käytäntöjä. Henkilökunnan tehtävä on kantaa vastuu toimintamahdollisuuksien toteutumisesta potilaan valinnan mukaan. Toimijuuden myötä potilas voi aktivoitua toimintaan ja sitoutua hoitoon ja kuntoutukseen. Tämä voi johtaa tehokkaampiin ja tuloksellisempiin hoitojaksoihin, ja on siten merkittävää sekä yksilölle itselle, sairaalapalveluille että yhteiskunnallisesti. Tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksia voidaan hyödyntää myös muilla osastoilla ja organisaatioissa sairaalassa työskentelevien ammattilaisten näkökulmien laajentamisessa toimijuutta edistävään suuntaan.