Lääketieteellisten röntgenkuvauslaitteiden käyttömahdollisuudet arkeologiassa

Abstract

Suomessa on valtava määrä lääketieteellisiin tarkoituksiin suunniteltuja röntgenkuvauslaitteistoja, mutta kulttuuriperintökentän käytössä olevat kuvantamisresurssit ovat niukat. Kulttuurimateriaalin kuvantamista tehdään ajoittain lääketieteellisillä röntgenkuvauslaitteilla, mutta yhteistyökuviot eivät yleensä ole vakiintuneita, ja kuvauspaikkojen löytämisessä on hankaluuksia. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää lääketieteellisten röntgenkuvauslaitteiden käyttömahdollisuuksia arkeologiassa. Opinnäytetyön toimeksiantaja on Turun yliopiston arkeologian oppiaine. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin kuutta arkeologian tai kulttuurihistoriallisen materiaalin konservoinnin alalla työskentelevää henkilöä. Haastatelluilla oli ennestään tietoa eri kuvantamisteknologioista, mutta ei riittävästi tietoa siitä mitä kaikkia tekniikoita on käytettävissä, miten niitä voi soveltaa ja missä niitä voi käyttää. Kuvantamisen yhteydessä lääketieteen puoleen hakeutuminen koettiin hankalana, ja tiedon lisääminen sekä kontaktiverkoston luominen koettiin tärkeinä. Yksityinen puoli nähtiin julkista puolta joustavampana yhteistyökumppanina. Kehityskohteina nähtiin verkostoituminen, yhteistyösopimusten luominen, sekä tiedon lisääminen molemmin puolin. Opinnäytetyön tuloksia voidaan käyttää yhteistyöprojektien sekä kulttuurimateriaalin kuvantamiskokeiden suunnittelemiseen.