Alaikäisen varallisuudenhoidon vaihtoehdot ja lainsäädäntö

Abstract

Alaikäinen määritellään lainsäädännössä sellaiseksi vajaavaltaiseksi henkilöksi, jonka vajaavaltaisuus perustuu alle 18-vuoden ikään ja jonka taloudellisia asioita hoitaa edunvalvoja. Alaikäisen omaisuus on hänelle itselleen kuuluvaa omaisuutta, kuten esimerkiksi alaikäisen saamat lahjat sekä sellaiset varat, jotka on säästetty hänen nimiinsä tai hänelle maksetut vakuutuskorvaukset, sijoitusomaisuus ja osuus jakamattoman kuolinpesän varoista.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella alaikäisen varallisuuden hoitoa. Työn tavoitteena oli selvittää, millä tavoin Suomen lainsäädäntö velvoittaa edunvalvojaa alaikäisen varallisuuden hoitamisessa. Lisäksi opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaisia ratkaisuja ja vaihtoehtoja alaikäisen lapsen varallisuuden hoitoon on olemassa.

Opinnäytetyön tutkimusotteena käytettiin laadullista eli kvalitatiivista tutkimusta. Tutkimusmetodina käytettiin haastattelua, joka toteutettiin avoimena asiantuntijahaastatteluna. Opinnäytetyön teoria perustuu edunvalvontaa määrittävään lainsäädäntöön, alaikäisen varallisuuden hoitamiseen sekä eri omaisuuslajeihin varallisuuden hoidossa.

Opinnäytetyön tuloksina saatiin, että alaikäisen varallisuuden hoitamisesta on edunvalvojan oltava tietoinen alaikäisen varallisuutta sääntelevästä lainsäädännöstä. Jos alaikäisellä on omaisuutta yli 20 000 euroa, on alaikäisen edunvalvonnasta tehtävä merkintä holhousasioidenrekisteriin. Lisäksi edunvalvojan on tehtävä alaikäisen omaisuudesta omaisuusluettelo ja vuosittain vuositili tositteineen, ja lähetettävä ne holhousviranomaisille.

Opinnäytetyön johtopäätöksinä voitaneen todeta, että alaikäisen varallisuudenhoidon onnistumisen kannalta edunvalvojan tulisi tietää sekä edunvalvonnan että varallisuudenhoidon tärkeimmät lainsäädännölliset asiat sekä eri omaisuuslajien pääpiirteet.