KEJO - Ensihoidon ja päivystyksen välisen raportoinnin työkalu nyt ja tulevaisuudessa
Mikkonen, Katja; Peuha, Jyrki (2021)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Mikkonen, Katja
Peuha, Jyrki
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021121325609
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021121325609
Tiivistelmä
Ensihoidon ja päivystyksen välillä tapahtuvassa potilasraportoinnissa on havaittu ongelmia niin tiedonsiirrossa kuin henkilöstön välisessä kommunikaatiossakin. Hoitotyön raportin tulee olla rakenteellisesti ja sisällöllisesti systemaattista potilasturvallisuuden, hoidon laadun ja jatkuvuuden kannalta. Lähivuosina valtakunnallisesti käyttöön otetaan viranomaisten yhteinen kenttäjärjestelmä eli KEJO ja sen sähköinen ensihoitokertomus. KEJOsta saatavan tiedon avulla mahdollistetaan viranomaisten välinen reaaliaikainen tiedonvaihto. Järjestelmä toimii myös tilanne- ja kenttäjohtojärjestelmänä eli ennakoivaan tiedonkulkuun saadaan enemmän mahdollisuuksia.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli ensihoidon ja päivystyksen asiantuntijoiden avulla selvittää KEJOn sähköisen ensihoitokertomuksen tämänhetkisiä käytännön haasteita tiedonkulkuun, kirjaamiseen ja potilasturvallisuuteen liittyen ensihoidon ja päivystyksen välillä sekä ensihoidon tekemissä lääkärikonsultaatioissa ja miten niitä tulevaisuudessa tulisi kehittää. Tutkimuksen asian-tuntijapaneeli koostui PSSHP:n KEJOa sen pilotointivaiheessa käyttäneistä ensihoitajista ja FinnHEMS60:n ensihoitolääkäreistä, KYSin päivystyksen vuorovastaavina työskentelevistä sairaanhoitajista sekä ensihoidon konsultaatiopuheluihin vastaavista lääkäreistä akuutin-, yleislääketieteen ja neurologian erikoisaloilta. Tavoitteena oli määritellä KEJO-järjestelmän kehittäjille tuleva tavoitetila vuonna 2030 ja tuottaa KEJOa varten kehittämisvisioita.
Tutkimusosuudessa käytettiin Delfoi-menetelmää ja se sisälsi kaksi sähköpostitse toteutettavaa kyselykierrosta. Ensimmäisellä tutkimuskierroksella asiantuntijoille lähetettiin kolme avointa kysymystä ja vastaukset analysoitiin sisällönanalyysillä ja muodostettiin väittämiä seuraavalle kyselykierrokselle. Toinen kyselykierros tehtiin Forms-sovelluksella ja sen kysymykset esitettiin kyllä - ei -väittäminä sekä viisiportaisella Likert-asteikolla.
Vastaajat olivat yksimielisiä siitä, että KEJO-päätelaitteen eli reaaliajassa tapahtuvan tiedonsiirron puuttuminen päivystyksen ja ensihoidon väliltä sekä eri organisaatioiden toisistaan poikkeavat tietojärjestelmät ovat nykyhetken ongelmia. Potilaan tilan raportointiin liittyen tämän hetken suurimpia haasteita ovat tietoliikenneyhteyksiin liittyvät ongelmat. Lisäksi KEJO-päätelaitetta ja sen ohjelmistoa pidettiin vielä käytettävyydeltään keskeneräisenä. Tutkimustulosten mukaan tulevaisuuden tavoitetilaan päästäkseen tietoliikenneyhteyksien on oltava varmuudella toimivia ja kaikkien toimijoiden tietojärjestelmien yhtenevät. Hyvin toimivassa KEJO-järjestelmässä potilaan tietojen käsittely on nopeaa ja helppoa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää KEJO-järjestelmän kehittämisessä. Tuloksissa esiin nousseiden haasteiden ratkaiseminen on tärkeää järjestelmän käyttömukavuuden ja potilasturvallisuuden varmistamiseksi.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli ensihoidon ja päivystyksen asiantuntijoiden avulla selvittää KEJOn sähköisen ensihoitokertomuksen tämänhetkisiä käytännön haasteita tiedonkulkuun, kirjaamiseen ja potilasturvallisuuteen liittyen ensihoidon ja päivystyksen välillä sekä ensihoidon tekemissä lääkärikonsultaatioissa ja miten niitä tulevaisuudessa tulisi kehittää. Tutkimuksen asian-tuntijapaneeli koostui PSSHP:n KEJOa sen pilotointivaiheessa käyttäneistä ensihoitajista ja FinnHEMS60:n ensihoitolääkäreistä, KYSin päivystyksen vuorovastaavina työskentelevistä sairaanhoitajista sekä ensihoidon konsultaatiopuheluihin vastaavista lääkäreistä akuutin-, yleislääketieteen ja neurologian erikoisaloilta. Tavoitteena oli määritellä KEJO-järjestelmän kehittäjille tuleva tavoitetila vuonna 2030 ja tuottaa KEJOa varten kehittämisvisioita.
Tutkimusosuudessa käytettiin Delfoi-menetelmää ja se sisälsi kaksi sähköpostitse toteutettavaa kyselykierrosta. Ensimmäisellä tutkimuskierroksella asiantuntijoille lähetettiin kolme avointa kysymystä ja vastaukset analysoitiin sisällönanalyysillä ja muodostettiin väittämiä seuraavalle kyselykierrokselle. Toinen kyselykierros tehtiin Forms-sovelluksella ja sen kysymykset esitettiin kyllä - ei -väittäminä sekä viisiportaisella Likert-asteikolla.
Vastaajat olivat yksimielisiä siitä, että KEJO-päätelaitteen eli reaaliajassa tapahtuvan tiedonsiirron puuttuminen päivystyksen ja ensihoidon väliltä sekä eri organisaatioiden toisistaan poikkeavat tietojärjestelmät ovat nykyhetken ongelmia. Potilaan tilan raportointiin liittyen tämän hetken suurimpia haasteita ovat tietoliikenneyhteyksiin liittyvät ongelmat. Lisäksi KEJO-päätelaitetta ja sen ohjelmistoa pidettiin vielä käytettävyydeltään keskeneräisenä. Tutkimustulosten mukaan tulevaisuuden tavoitetilaan päästäkseen tietoliikenneyhteyksien on oltava varmuudella toimivia ja kaikkien toimijoiden tietojärjestelmien yhtenevät. Hyvin toimivassa KEJO-järjestelmässä potilaan tietojen käsittely on nopeaa ja helppoa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää KEJO-järjestelmän kehittämisessä. Tuloksissa esiin nousseiden haasteiden ratkaiseminen on tärkeää järjestelmän käyttömukavuuden ja potilasturvallisuuden varmistamiseksi.