Liikuntaneuvonta raskausdiabeteksen aikana

Abstract

Raskausdiabetekseen sairastutaan yhä useammin. Liikunta on yksi tapa ennaltaehkäistä sekä hoitaa raskausdiabetesta. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää raskausdiabetesta sairastavan saamaa liikuntaneuvontaa ja miten sitä voisi edistää. Tavoitteena on, että Kymsoten äitiyspoliklinikan henkilökunta voi hyödyntää saatua tietoa potilasneuvonnassa sekä hoitotyön kehittämisessä.

Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, ja mukaan valikoitu yhteensä kymmenen tutkimusta. Tutkimuksista viisi ovat suomalaisia ja viisi kansainvälisiä. Aineisto kerättiin eri tietokannoista, ja aineiston mukaanottoa ohjasivat sisäänotto- ja poissulkukriteerit. Aineiston keruusta tehtiin tietokantahakutaulukko. Tutkimustaulukossa esitellään kaikki opinnäytetyöhön otetut aineistot, joita on hyödynnetty kirjallisuuskatsauksen tuloksissa. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Teemoittelun avulla saatiin kaksi teemaa: neuvontamenetelmät sekä motivointi ja tukeminen.

Tuloksista nousee esiin, että eri neuvontamuotojen käyttö edistää raskausdiabeetikon liikkumista. Lisäksi neuvontaan käytetty viikoittainen ja kuukausittainen aika edistää raskausdiabeetikon liikkumista. Sosiaaliset tekijät, kuten läheisten tuki sekä vertaistuki, oikea ja ajankohtainen tiedon saanti sekä motivoivien toimintatapojen, kuten kannustaminen ja palautteen anto, vaikuttavat kaikki raskausdiabeetikon motivaatioon ja tukevat elintapaamuutokseen.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että raskausdiabeetikon liikuntaneuvonnan tulisi sisältää motivointia, jotta sillä voidaan edistää liikkumista. Lisäksi yksilöllisten neuvontamenetelmien löytäminen ja niiden valitseminen edesauttavat liikuntatapojen muutosta. Tutkimuksista nousi esiin erityisesti ryhmäneuvonnan hyödyt liikuntaneuvonnassa. Motivoivina tekijöinä koetaan usein oma sekä vauvan terveys. Jatkotutkimusaiheena voisi tutkia, missä määrin raskausdiabeetikot tarvitsevat liikuntaneuvontaa.

Gestational diabetes is becoming increasingly common. Physical activity is a one way to prevent and treat it. The purpose of this thesis was to study the exercise counseling for people with gestational diabetes and how it could be further advanced. The objective was to gather such information that could be used for patient counseling and developing care work at Kymsote maternity clinic.

The thesis was conducted as a descriptive review, for which 10 research studies were selected in total, five Finnish and five international. The literature for this thesis was collected from different databases based on certain inclusion and exclusion criteria. The database search was described on a table. The table has all the research that was used. Thematic analysis was used as a method of analysis. The thematic analysis emerged two themes, counseling methods, and motivation and support.

The main findings were that using different counseling methods and the time used on counseling promotes the physical activity that is practiced by a person with gestational diabetes. Social factors, such as the support from the close family members and peer support, getting the right and current information, and encouragement and feedback were all the factors that helped the person with gestational diabetes with motivation. These are all also part of a support for a lifestyle change.

In conclusion, it can be stated that the physical activity counseling for a person with gestational diabetes should include motivation so that it would promote physical activity. In addition, individual needs should be acknowledged for a better counseling result and for the changes in physical activity. It was obvious that group counseling was a useful method for physical activity counseling. The person’s own health and the baby’s health were perceived as motivation factors. Further research is required to know the time needed on physical activity counseling with a person with gestational diabetes.