Ekotehokkuus yksityisellä sektorilla suuhygienistin työssä

Abstract

Ympäristöajattelu on vähitellen tullut osaksi terveydenhuoltoalaa. Teknologian kehittyminen itsessään on tuonut parannuksia terveydenhuoltolaitosten ekotehokkuuteen: paperiset potilastiedot on pääsääntöisesti siirretty sähköiseen muotoon ja digitaaliset kuvantamismenetelmät puolestaan vähentävät röntgenjätteiden syntyä. Käytössä on kuitenkin monia energiaa kuluttavia laitteita ja jätteitä syntyy kertakäyttöisten tuotteiden myötä runsaasti. Näin on myös suun terveydenhuoltoalalla. Siksi on tärkeää kiinnittää huomiota ekotehokkaisiin työtapoihin. Ympäristöä säästävät vaihtoehdot ovat usein myös taloudellisesti kannattavampia.

Opinnäytetyön aiheena on ekotehokkuus yksityisellä sektorilla suuhygienistin kuvaamana. Aiheen valintaan vaikutti oma kiinnostuksemme ekotehokkaisiin työtapoihin sekä ympäristöasioiden ajankohtaisuus. Työn tavoitteena oli tuottaa uutta ja luotettavaa tietoa ekotehokkuudesta yksityisellä sektorilla toimivan suuhygienistin työssä. Pidemmän aikavälin tavoitteena oli herättää työyhteisössä keskustelua ekotehokkaista työtavoista, sekä nostaa esille mahdollinen tarve uusista toimintamalleista.

Teoriatieto ekotehokkaista työtavoista suun terveydenhoitoon sopiviksi sovellettiin yleisistä ohjeista, sillä suoria ohjeistuksia suun terveydenhoitoon oli vähän. Jätteiden lajittelua terveydenhuollossa koskevaa aineistoa löytyi sen sijaan enemmän. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin avoimella kyselylomakkeella ja se analysoitiin sisällönanalyysillä. Tiedonantajina oli kuusi suuhygienistiä viideltä Oulun alueen yksityiseltä hammaslääkäriasemalta.

Tulosten mukaan ekotehokkuus toteutui suuhygienistien työssä ja työpaikalla eniten energiankulutuksen huomioimisena sekä jätteiden lajitteluna. Ekotehokkaat työtavat koettiin tärkeiksi, mutta suhtautuminen ja käytäntö olivat osittain ristiriidassa keskenään. Esimiehen rooli korostui ekotehokkuuden toteutumisessa suuhygienistien työpaikoilla. Eniten vastaajat kaipasivat selkeitä, yhtenäisiä ohjeita koko vastaanotolle. Tulosten perustella ilmeni tarve jatkotutkimukselle- tai projektille, kuten jätteiden lajitteluohjeiden luominen yksityiselle hammaslääkäriasemalle.

Health care institutions are major users of natural resources and toxic materials. They make a dramatic contribution to society's ecological footprint. In oral health care as well, the use of disposable products and electrical equipment generates a large amount of waste. In the daily work of a dental hygienist, many things can be done to reduce the ecological footprint of the dental clinic. In most cases, environmentally friendly options are often economical as well. Our own interest in ecological ways of working and the topicality of the matter influenced our choice for the subject of our thesis. Eco-efficiency is based on the concept of creating more goods and services while using fewer resources and creating less waste and pollution.

The purpose of our study was to describe the eco-efficiency in the work of a dental hygienist in private dental clinic. The purpose was also to describe the attitude towards eco-efficiency among dental hygienists and in their work communities. The long-term goal was to foster conversation inside the workplace about eco-efficient ways of working, and also highlight the potential need for new procedures.

The method of study was qualitative and the data was collected by an open-ended questionnaire. A total of six dental hygienists were involved in the study from five private dental clinics. Collected data was analyzed by content analysis.

The results of the study indicated that eco-efficiency in private dental clinics was actualized most by sorting waste and observing energy consumption. Environmentally friendly actions were considered to be important, but the attitude and practices were not always congruent. Management plays an important role when it comes to making eco-efficiency a part of the organization’s every-day life. Based on the results the most important development proposal was to create common instructions.