Koripalloseurat ja iltapäivätoiminnan käynnistäminen
Nikkarinen, Pihla (2021)
Nikkarinen, Pihla
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120223194
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120223194
Tiivistelmä
Tämän työelämän kehittämistyön tavoitteena oli tuottaa työkalu Suomen Koripalloliitolle seurojen tukemiseen iltapäiväkerhotoiminnan käynnistämisessä. Harrastamisen Suomen malli on alkanut syksyllä 2021, ja osa työn tarkoitusta oli myös tarjota Koripalloliitolle syvempää ymmärrystä ja tietoa Harrastamisen Suomen mallin käytännöistä ja toiminnasta.
Kehittämistyössä toteutettiin kyselytutkimus ja neljä haastattelua. Lisäksi käytiin aivoriihikeskusteluja Koripalloliiton, Opetushallituksen ja yhden seuran edustajien kanssa. Työssä hyödynnettiin palvelumuotoilun elementtejä ja ne sopivat työhön hyvin. Kyselyyn vastasi toukokuussa 2021 kahdenkymmenen suomalaisen koripalloseuran edustaja. Kyselyn perusteella puolet heistä järjesti iltapäiväkerhotoimintaa ja puolet eivät. Kyselyssä haettiin ja saatiin selville kipupisteitä, minkä takia toimintaa ei järjestetä. Näihin kipupisteisiin haettiin ratkaisuja haastatteluiden, aivoriihien ja kirjallisuuden kautta. Kaikkiin kipupisteisiin löydettiin vähintään yksi ratkaisuehdotus.
Tuotettiin sähköinen, pdf-muodossa oleva työkalu. Työkalu koostuu palvelupolusta, kipupisteistä, ratkaisuista resurssi- ja rahakysymyksiin, ideoista kuntayhteistyöhön sekä strategisista kysymyksistä, joita seuran on hyvä itselleen esittää ennen toiminnan käynnistämistä. Lisäksi koottiin kolme erilaista polkua, joiden kautta kerhotoimintaa voisi lähteä viemään eteenpäin. Suurimpina kipupisteinä nousivat esille rahoituksen saamisen vaikeus, toiminnan tuottavuus, ohjaajien saaminen ja tilojen löytäminen. Koettiin myös, että iltapäiväkerhotoiminnasta ei siirry harrastajia seuran toimintaan. Näihin esitettiin ratkaisuiksi mm. valmiiden ehdotusten luomista kunnalle tai koululle, riittävän palkkatason takaamista ohjaajille ja seuran strategisten valintojen pohtimista ja tekemistä.
Harrastustoimintaa on organisoitu Suomessa ja kansainvälisesti hyvin erilaisilla tavoilla. On tärkeää, että lapset saavat jo nuorena kokemuksia liikunnasta ja heillä on mahdollisuus turvallisessa ympäristössä kehittyä niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisesti.
Kehittämistyössä toteutettiin kyselytutkimus ja neljä haastattelua. Lisäksi käytiin aivoriihikeskusteluja Koripalloliiton, Opetushallituksen ja yhden seuran edustajien kanssa. Työssä hyödynnettiin palvelumuotoilun elementtejä ja ne sopivat työhön hyvin. Kyselyyn vastasi toukokuussa 2021 kahdenkymmenen suomalaisen koripalloseuran edustaja. Kyselyn perusteella puolet heistä järjesti iltapäiväkerhotoimintaa ja puolet eivät. Kyselyssä haettiin ja saatiin selville kipupisteitä, minkä takia toimintaa ei järjestetä. Näihin kipupisteisiin haettiin ratkaisuja haastatteluiden, aivoriihien ja kirjallisuuden kautta. Kaikkiin kipupisteisiin löydettiin vähintään yksi ratkaisuehdotus.
Tuotettiin sähköinen, pdf-muodossa oleva työkalu. Työkalu koostuu palvelupolusta, kipupisteistä, ratkaisuista resurssi- ja rahakysymyksiin, ideoista kuntayhteistyöhön sekä strategisista kysymyksistä, joita seuran on hyvä itselleen esittää ennen toiminnan käynnistämistä. Lisäksi koottiin kolme erilaista polkua, joiden kautta kerhotoimintaa voisi lähteä viemään eteenpäin. Suurimpina kipupisteinä nousivat esille rahoituksen saamisen vaikeus, toiminnan tuottavuus, ohjaajien saaminen ja tilojen löytäminen. Koettiin myös, että iltapäiväkerhotoiminnasta ei siirry harrastajia seuran toimintaan. Näihin esitettiin ratkaisuiksi mm. valmiiden ehdotusten luomista kunnalle tai koululle, riittävän palkkatason takaamista ohjaajille ja seuran strategisten valintojen pohtimista ja tekemistä.
Harrastustoimintaa on organisoitu Suomessa ja kansainvälisesti hyvin erilaisilla tavoilla. On tärkeää, että lapset saavat jo nuorena kokemuksia liikunnasta ja heillä on mahdollisuus turvallisessa ympäristössä kehittyä niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisesti.