Selja : Naisten merinovillaisen neulosvaatemalliston suunnittelu Kalla Active Oy:lle
Oksanen, Jenni (2021)
Oksanen, Jenni
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120123069
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120123069
Tiivistelmä
Työn tavoitteena oli suunnitella naisten merinovillainen neulosvaatemallisto, jonka toivottiin olevan monikäyttöinen ja tyyliltään ajaton. Suunnitteluun kuului malliston visuaalisen ilmeen luominen sekä tuoteohjeistusten laatiminen tehtaalle valmistusta varten. Suunnittelua varten perehdyttiin merinovillan ja erilaisten neulosten ominaisuuksiin ja niiden vaikutuksiin suunnitteluun ja valmistukseen. Lisäksi lähdekirjallisuuden avulla tarkasteltiin suunnitteluprosessia ja tuoteohjeistuksen laatimista.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin Kallalin ja Lambin (1992) kehittämää vaatesuunnittelun kehysmallia, joka on teollista vaatesuunnittelua varten kehitetty yleinen suunnittelumalli. Se etenee ongelman tunnistamisesta neljän muun vaiheen kautta toimeenpanoon. Kehysmalliin liittyy tuoteanalyysin TIE-malli, jossa määritellään suunnittelukriteerit asiakkaan eli kohderyhmän avulla.
Suunnitteluprosessi eteni kehysmallin vaiheiden mukaisesti. Ensimmäisessä vaiheessa suunnitteluongelmaa määritellessä laadittiin sanallinen ja visuaalinen brief eli toimeksianto, josta selvisi toimeksiantajan toiveet ja kohderyhmän tarpeet. Toisessa vaiheessa tuotettiin luonnostellen alustavia ideoita, joita arvioitiin kolmannessa eli suunnitelman hioutumisen vaiheessa TIE-mallin kriteerien sekä budjetin ja tuotannon rajoitusten mukaan. Prototyypin kehittely vaiheessa jatkoon valituista ideoista tarkasteltiin ulkonäköä ja yksityiskohtia sekä valittiin materiaaleja ja värejä. Lopuksi tiedot koottiin tuoteohjeistuksiksi. Seuraava vaihe on arviointi, jossa tarkastellaan protojen rakenteellisia ratkaisuja sekä kaavoituksen onnistumista. Viimeisenä vaiheena on toimeenpano eli tuotanto. Kaksi viimeistä vaihetta jäivät työn ulkopuolelle.
Työn tuloksena on kahdeksan vaatteen mallisto tuoteohjeistuksineen. Yrityksen toiveesta tuoteohjeistukset ovat salaiset, eikä niitä esimerkkiä lukuun ottamatta esitellä. Taustatiedon avulla pystyttiin selvittämään materiaalien vaikutusta suunnitteluun ja valmistukseen. Myös teollisen tuotannon käytännöt ohjasivat suunnittelua. Tuoteohjeistuspohjia ja niiden laatimista käsitteleviä lähteitä tarkastelemalla pystyttiin luomaan yrityksen tarpeita vastaava tuoteohjeistus. Mallisto vastaa ulkonäöltään ja toimivuudeltaan ennakkoon asetettuja kriteerejä. Toimeksiantajan palaute on ohjannut malliston suunnittelua ja suunnitelmia on arvioitu myös TIE-mallin avulla. Työssä päästiin asetettuun tavoitteeseen ja yritys hyödyntää tuloksia tuotannossaan oman aikataulunsa ja resurssiensa puitteissa The objective of this thesis was to design a women’s merino wool collection to be made of knitted materials. The collection’s style was to be timeless and the clothes functional. The design process included creating the visual look of the collection and creating tech packs for production. Information was gathered about merino wool and different kinds of knit structures. It was to consider how the materials affect the design and production decisions. The design process and tech packs were also studied.
The main research method was Apparel Design Framework by Lamb and Kallal (1992). It consists of five phases, the first one being problem identification and the last implementation. The Apparel Design Framework model includes the FEA model, which defines the design criteria by analyzing the tar-get consumers. The design process proceeded along the phases of the Apparel Design Framework model. In the first phase, the design problem was defined, and a visual and verbal brief was composed. The brief included the wishes of the commissioning company and the needs of the target group. In the second phase sketches of ideas were created. They were analyzed in the third phase by the criteria defined by the FEA model, as well as the restrictions of the budget and production. After the analysis, the chosen product ideas proceeded to the next phase which is prototype development. The ideas were examined according to the appearance and details. Materials and colors were assigned to the ideas. All the information about the products was combined into tech packs. The next phase is evaluation where the prototypes are reviewed. The construction, pattern making and other choices are evaluated. The last phase is the implementation. The last two phases were left out because of limited time frame.
The result of this thesis is a collection of eight garments and their tech packs. According to the wishes of the commissioner the exact tech packs are not to be published. Knowledge about the material influenced the design process and the choices for construction, as did the practices of the industry. The tech packs were created after examining references and examples. The collection meets the set requirements and criteria. The commissioner’s feedback guided the design process, and the ideas have been analyzed according to the FEA model. The objective of the thesis was achieved, and the commissioning company can use the ideas and tech packs within their budget and schedule.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin Kallalin ja Lambin (1992) kehittämää vaatesuunnittelun kehysmallia, joka on teollista vaatesuunnittelua varten kehitetty yleinen suunnittelumalli. Se etenee ongelman tunnistamisesta neljän muun vaiheen kautta toimeenpanoon. Kehysmalliin liittyy tuoteanalyysin TIE-malli, jossa määritellään suunnittelukriteerit asiakkaan eli kohderyhmän avulla.
Suunnitteluprosessi eteni kehysmallin vaiheiden mukaisesti. Ensimmäisessä vaiheessa suunnitteluongelmaa määritellessä laadittiin sanallinen ja visuaalinen brief eli toimeksianto, josta selvisi toimeksiantajan toiveet ja kohderyhmän tarpeet. Toisessa vaiheessa tuotettiin luonnostellen alustavia ideoita, joita arvioitiin kolmannessa eli suunnitelman hioutumisen vaiheessa TIE-mallin kriteerien sekä budjetin ja tuotannon rajoitusten mukaan. Prototyypin kehittely vaiheessa jatkoon valituista ideoista tarkasteltiin ulkonäköä ja yksityiskohtia sekä valittiin materiaaleja ja värejä. Lopuksi tiedot koottiin tuoteohjeistuksiksi. Seuraava vaihe on arviointi, jossa tarkastellaan protojen rakenteellisia ratkaisuja sekä kaavoituksen onnistumista. Viimeisenä vaiheena on toimeenpano eli tuotanto. Kaksi viimeistä vaihetta jäivät työn ulkopuolelle.
Työn tuloksena on kahdeksan vaatteen mallisto tuoteohjeistuksineen. Yrityksen toiveesta tuoteohjeistukset ovat salaiset, eikä niitä esimerkkiä lukuun ottamatta esitellä. Taustatiedon avulla pystyttiin selvittämään materiaalien vaikutusta suunnitteluun ja valmistukseen. Myös teollisen tuotannon käytännöt ohjasivat suunnittelua. Tuoteohjeistuspohjia ja niiden laatimista käsitteleviä lähteitä tarkastelemalla pystyttiin luomaan yrityksen tarpeita vastaava tuoteohjeistus. Mallisto vastaa ulkonäöltään ja toimivuudeltaan ennakkoon asetettuja kriteerejä. Toimeksiantajan palaute on ohjannut malliston suunnittelua ja suunnitelmia on arvioitu myös TIE-mallin avulla. Työssä päästiin asetettuun tavoitteeseen ja yritys hyödyntää tuloksia tuotannossaan oman aikataulunsa ja resurssiensa puitteissa
The main research method was Apparel Design Framework by Lamb and Kallal (1992). It consists of five phases, the first one being problem identification and the last implementation. The Apparel Design Framework model includes the FEA model, which defines the design criteria by analyzing the tar-get consumers. The design process proceeded along the phases of the Apparel Design Framework model. In the first phase, the design problem was defined, and a visual and verbal brief was composed. The brief included the wishes of the commissioning company and the needs of the target group. In the second phase sketches of ideas were created. They were analyzed in the third phase by the criteria defined by the FEA model, as well as the restrictions of the budget and production. After the analysis, the chosen product ideas proceeded to the next phase which is prototype development. The ideas were examined according to the appearance and details. Materials and colors were assigned to the ideas. All the information about the products was combined into tech packs. The next phase is evaluation where the prototypes are reviewed. The construction, pattern making and other choices are evaluated. The last phase is the implementation. The last two phases were left out because of limited time frame.
The result of this thesis is a collection of eight garments and their tech packs. According to the wishes of the commissioner the exact tech packs are not to be published. Knowledge about the material influenced the design process and the choices for construction, as did the practices of the industry. The tech packs were created after examining references and examples. The collection meets the set requirements and criteria. The commissioner’s feedback guided the design process, and the ideas have been analyzed according to the FEA model. The objective of the thesis was achieved, and the commissioning company can use the ideas and tech packs within their budget and schedule.