Tuettu päätöksenteko ja päätösten tukeminen oikeuksien toteutumisen vahvistajina: integroiva kirjallisuuskatsaus tuen piirteistä ja tuen järjestämistavoista muissa maissa
Mölsä, Pia (2021)
Mölsä, Pia
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021112120836
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021112120836
Tiivistelmä
Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus vammaisten ihmisten oikeuksista velvoittaa sen allekirjoittaneet maat huolehtimaan siitä, että vammaiset ihmiset saavuttavat oikeustoimikelpoisuuden sekä päättävät asioistaan itse. Tähän asti nämä päätökset on esimerkiksi kehitysvammaisen ihmisen puolesta tehnyt joku muu kuin hän itse. Vammaissopimuksen 12. artiklan sisältöön tulkitaan kuuluvan, että sopimuksen allekirjoittaneet maat korvaavat edunvalvontajärjestelmät tuetun päätöksenteon järjestelmillä. Tuettu päätöksenteko on lakiin pohjautuva prosessi, jolla varmistetaan ihmisen oikeustoimikelpoisuus ja itsemääräämisoikeuden toteutuminen. Omannäköisen elämän elämiseen liittyviin päätöksiin, kuten siihen missä haluaa asua, moni tarvitsee myös tukea. Vammais-sopimuksen muiden artikloiden perusteella tällaisten päätösten tekemiseen pitää myös saada tukea.
Kehitysvammaisia ihmisiä on Suomessa noin 45 000, näistä suurin osa tarvitsee tukea silloin tällöin ja noin 10 prosenttia tarvitsee jokapäiväistä ja monipuolista apua ja tukea. Kehitysvammaisuuden vaikutukset ihmisen elämään vaihtelevat sen mukaan, kuinka itselleen sopivaa ja laadukasta tukea ihminen elämässään saa. Esimerkkejä tuen muodoista ovat tuki, joka mahdollistaa ihmiselle oikeustoimikelpoisuuden ja tuki, joka mahdollistaa ihmiselle omaa elämää koskevan päätöksenteon. Kaikki kehitysvammaiset ihmiset eivät välttämättä tarvitse päätösten tekemiseen tukea.
Opinnäytteen tutkimuskysymykset olivat 1) millainen on lakiin perustuva YK:n yleissopimuksen 12. artiklan mukainen tuettu päätöksenteko ja 2) millaista on tuki, joka varmistaa omaan elämään liittyvän päätöksenteon? Aineistonkeruu-menetelmänä opinnäytteessä käytettiin kirjallisuuskatsausta. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin 21 englanninkielistä julkaisua. Aineiston analyysi tehtiin laadullisena. Analyysi oli ensimmäisen tutkimuskysymyksen osalta teoriapohjainen ja toisen tutkimuskysymyksen osalta aineistolähtöinen sisällönanalyysi.
Monet maat ovat tehneet muutoksia lakeihinsa saavuttaakseen 12. artiklan tavoitteen. Erityisesti muutoksia on tehty holhoukseen liittyviin lakeihin. 12. artikla ei määrittele tuen muotoja, mutta tuen järjestämiseen on muodostunut tapoja. Näistä esimerkkeinä tukijan ja tuettavan kahdenväliset tukemissopimukset, tukijaringit ja microboardit. Tuen jatkumon tulkitaan olevan edellytys 12. artiklan toteutumiselle. Tuen jatkumossa tuen määrä on porrastettua, ja ensimmäisellä portaalla se on viimeistä vähäisempää. Oleellista tukemisessa on tukijan asenne siitä, että kaikki ihmiset voivat tehdä päätöksiä, kun saavat niiden tekemiseen itselleen sopivaa tukea.
Omaan elämään liittyvien päätösten tekemisen tukeminen on monipuolinen, vaikea, joustava ja aikaa vievä prosessi. Tukemisen välineitä ovat esimerkiksi laadukas vuorovaikutus ja ihmisen, hänen elämäntarinansa ja mieltymystensä tunteminen. Tukijoiden tehtäviin kuuluu muun muassa selkeän tiedon antaminen vaihtoehdoista ja seurauksista sekä ihmisen auttaminen päätöksen mukaisessa toiminnassa. Tukijoiden pitää pysyä mahdollisimman neutraaleina suhteessa päätettävään asiaan ja reflektoida toimintaansa tukemistilanteessa vähentääkseen päätökseen vaikuttamista. Tukijoiden kouluttaminen on tarpeellista.
Kehitysvammaisia ihmisiä on Suomessa noin 45 000, näistä suurin osa tarvitsee tukea silloin tällöin ja noin 10 prosenttia tarvitsee jokapäiväistä ja monipuolista apua ja tukea. Kehitysvammaisuuden vaikutukset ihmisen elämään vaihtelevat sen mukaan, kuinka itselleen sopivaa ja laadukasta tukea ihminen elämässään saa. Esimerkkejä tuen muodoista ovat tuki, joka mahdollistaa ihmiselle oikeustoimikelpoisuuden ja tuki, joka mahdollistaa ihmiselle omaa elämää koskevan päätöksenteon. Kaikki kehitysvammaiset ihmiset eivät välttämättä tarvitse päätösten tekemiseen tukea.
Opinnäytteen tutkimuskysymykset olivat 1) millainen on lakiin perustuva YK:n yleissopimuksen 12. artiklan mukainen tuettu päätöksenteko ja 2) millaista on tuki, joka varmistaa omaan elämään liittyvän päätöksenteon? Aineistonkeruu-menetelmänä opinnäytteessä käytettiin kirjallisuuskatsausta. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin 21 englanninkielistä julkaisua. Aineiston analyysi tehtiin laadullisena. Analyysi oli ensimmäisen tutkimuskysymyksen osalta teoriapohjainen ja toisen tutkimuskysymyksen osalta aineistolähtöinen sisällönanalyysi.
Monet maat ovat tehneet muutoksia lakeihinsa saavuttaakseen 12. artiklan tavoitteen. Erityisesti muutoksia on tehty holhoukseen liittyviin lakeihin. 12. artikla ei määrittele tuen muotoja, mutta tuen järjestämiseen on muodostunut tapoja. Näistä esimerkkeinä tukijan ja tuettavan kahdenväliset tukemissopimukset, tukijaringit ja microboardit. Tuen jatkumon tulkitaan olevan edellytys 12. artiklan toteutumiselle. Tuen jatkumossa tuen määrä on porrastettua, ja ensimmäisellä portaalla se on viimeistä vähäisempää. Oleellista tukemisessa on tukijan asenne siitä, että kaikki ihmiset voivat tehdä päätöksiä, kun saavat niiden tekemiseen itselleen sopivaa tukea.
Omaan elämään liittyvien päätösten tekemisen tukeminen on monipuolinen, vaikea, joustava ja aikaa vievä prosessi. Tukemisen välineitä ovat esimerkiksi laadukas vuorovaikutus ja ihmisen, hänen elämäntarinansa ja mieltymystensä tunteminen. Tukijoiden tehtäviin kuuluu muun muassa selkeän tiedon antaminen vaihtoehdoista ja seurauksista sekä ihmisen auttaminen päätöksen mukaisessa toiminnassa. Tukijoiden pitää pysyä mahdollisimman neutraaleina suhteessa päätettävään asiaan ja reflektoida toimintaansa tukemistilanteessa vähentääkseen päätökseen vaikuttamista. Tukijoiden kouluttaminen on tarpeellista.