Putkijännitteen vaikutus tarvittavaan varjoaineen määrään tietokonetomografiatutkimuksissa
Vilppula, Eero (2021)
Vilppula, Eero
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021112521752
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021112521752
Tiivistelmä
Suomessa tehtiin 2018 vuonna 103 tietokonetomografiatukimusta 1000 asukasta kohden. TT-tutkimuksissa käytetään varjoainetta eri kudosten tehostamiseksi ja diagnoosin varmistamiseksi. TT-tutkimuksissa käytetään varjoaineena erilaisia jodi yhdisteitä. Jodipitoinen varjoaine on munuaistoksinen, joka voi aiheuttaa välittömiä, sekä myöhästyneitä haittavaikutuksia. Haittavaikutusten yleisyyteen voi vaikuttaa valitsemalla iso- tai matalaosmolaalisen varjoaineen, mutta myös varjoaineen määrällä. Käytetty varjoaineen määrä on yhteydessä potilaan saamaan säteilyannokseen. Tämä opinnäytetyö on toteutettu systemoituna kirjallisuuskatsauksena alan kansainvälisistä lähteistä.
Tarkoituksena oli selvittää putkijännitteen vaikutus tarvittavaan varjoaineen määrään TT-tutkimuksissa. Työn tavoitteena oli tehdä ohjeistus varjoaineen annon määrästä TT-tutkimuksissa Kanta-Hämeen keskussairaalalle ja vastata siihen, miten kV-modulointi vaikuttaa diagnostiseen varjoaineenmäärään TT-tutkimuksessa. Tiedonhaku toteutettiin Medline-tietokannassa. Sisään- ja poisjättökriteerien jälkeen katsaukseen sisällytettäviä artikkeleita oli 15 kappaletta. Kaikki artikkelit luettiin opinnäytetyön tekijän toimesta ja niistä koostettiin synteesi. Artikkelit jaettiin neljään pääluokkaan anatomian mukaan. Nämä luokat olivat vatsa, keuhkovaltimot, angiografiat sekä koronaariangiografiat.
Putkijännitteen vaihtelulla on merkittävä vaikutus tarvittavaan varjoaineenmäärään TT-tutkimuksissa. Varjoaineen kontrastisuus kasvaa putkijännitteen madaltuessa ja käyttämällä enemmän putkivirtaa voidaan käyttää vähemmän varjoainetta tutkimuksissa. Vatsan alueella määrittäessä diagnostinen varjoaineen määrä potilaan koon mukaan 1,5ml/kg voidaan varjoaineen määrää tiputtaa 10% per 10kV putkijännitteen tiputus 120kV:sta. CTA ja keuhkovaltimoiden tutkimukset voidaan tehdä 50% vähemmällä varjoaineella käyttämällä 80kV:ta 120kV sijasta. CCTA kuvauksissa voidaan varjoaineen määrää tiputtaa 20% putkijännitteen ollessa 100kV ja 30% putkijännitteen ollessa 80kV.
Jatkotutkimusehdotus on tutkia katsauksen tuloksia kliinisesti eri kuvausindikaatioilla.
Tarkoituksena oli selvittää putkijännitteen vaikutus tarvittavaan varjoaineen määrään TT-tutkimuksissa. Työn tavoitteena oli tehdä ohjeistus varjoaineen annon määrästä TT-tutkimuksissa Kanta-Hämeen keskussairaalalle ja vastata siihen, miten kV-modulointi vaikuttaa diagnostiseen varjoaineenmäärään TT-tutkimuksessa. Tiedonhaku toteutettiin Medline-tietokannassa. Sisään- ja poisjättökriteerien jälkeen katsaukseen sisällytettäviä artikkeleita oli 15 kappaletta. Kaikki artikkelit luettiin opinnäytetyön tekijän toimesta ja niistä koostettiin synteesi. Artikkelit jaettiin neljään pääluokkaan anatomian mukaan. Nämä luokat olivat vatsa, keuhkovaltimot, angiografiat sekä koronaariangiografiat.
Putkijännitteen vaihtelulla on merkittävä vaikutus tarvittavaan varjoaineenmäärään TT-tutkimuksissa. Varjoaineen kontrastisuus kasvaa putkijännitteen madaltuessa ja käyttämällä enemmän putkivirtaa voidaan käyttää vähemmän varjoainetta tutkimuksissa. Vatsan alueella määrittäessä diagnostinen varjoaineen määrä potilaan koon mukaan 1,5ml/kg voidaan varjoaineen määrää tiputtaa 10% per 10kV putkijännitteen tiputus 120kV:sta. CTA ja keuhkovaltimoiden tutkimukset voidaan tehdä 50% vähemmällä varjoaineella käyttämällä 80kV:ta 120kV sijasta. CCTA kuvauksissa voidaan varjoaineen määrää tiputtaa 20% putkijännitteen ollessa 100kV ja 30% putkijännitteen ollessa 80kV.
Jatkotutkimusehdotus on tutkia katsauksen tuloksia kliinisesti eri kuvausindikaatioilla.