Intimate Partner Violence in Marriages: an empirical study of Zambia

Abstract

Intimate partner violence (IPV) has is defined as any action in an intimate relationship that causes physical, psychological, or sexual harm to individuals involved in the relationship. In Zambia, the prevalence rate of Lifetime Physical or Sexual Intimate Partner Violence currently stands at 45.9 % and Physical or Sexual Intimate Partner Violence in the last 12 months stood at 26.7 % (United Nations Women 2016). Aim: The study aims to highlight the role of a nurse in Intimate Partner violence, exploring the impact of IPV on married women, the factors leading to IPV and investigate further why women choose to remain in abusive marriages. Method: This study is a qualitative empirical study with a collection of data done primarily by interviewing 24 Zambian married women that have experienced Intimate Partner Violence. Content analysis was used to analyse data. The theoretical framework reflected in the results is from the theory of Interpersonal relations Theory by Hildegard Peplau’s and Ida Jean Orlando’s Nursing Process Theory. Results: After analyzing the interviews, two themes emerged from the interviews' results: (1) the role of the nurse in Intimate Partner Violence and (2) the impact of culture on Intimate Partner Violence. After the analysis, it was discovered that how a nurse responds to IPV cases is vividly related to culture. It was also discovered that culture plays a vital role in women's decision regarding their mental health, reporting the abuse, seeking help at the health care centres. These decisions ultimately affect how the nurse would help the victims. It was discovered that among other roles, the nurse is considered as a listener, counsellor, and a trusted friend to the victims of IPV. Conclusion: At the end of the study, we can confidently state that the nurse’s role is indicated. Women who experience IPV require empowerment from the health sector and government. Additionally, in collaboration with the health sector, the government must formulate group intervention seminars or couple strengthening and team-building strategies. These type of sensitization programs promotes equal gender equality attitudes between couples thereby reducing IPV cases.

Lähisuhdeväkivallaksi määritellään mikä tahansa lähisuhteessa tapahtuva teko, joka aiheuttaa fyysistä, psyykkistä tai seksuaalista vahinkoa parisuhteen toiselle osapuolelle. Sambiassa elinaikaisen fyysisen tai seksuaalisen lähisuhdeväkivallan esiintyvyys on 45,9 prosenttia ja fyysisen tai seksuaalisen lähisuhdeväkivallan esiintyvyys viimeisten 12 kuukauden aikana 26,7 prosenttia (United Nations Women, 2016). Tavoite: Tämän tutkimuksen tavoitteena on nostaa esiin sairaanhoitajan rooli lähisuhdeväkivaltatapausten hoidossa, selvittää lähisuhdeväkivallan vaikutusta naimisissa olevaan naisiin, lähisuhdeväkivaltaan johtavia tekijöitä ja tutkia tarkemmin, miksi naiset päättävät jäädä väkivaltaisiin avioliitoihin. Menetelmä: Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista empiiristä tutkimusta, ja aineisto kerättiin haastattelemalla 24 sambialaista naimisissa olevaa naista, jotka olivat kokeneet lähisuhdeväkivaltaa. Aineisto analysointiin käyttämällä menetelmänä sisältöanalyysiä. Tutkimustulosten reflektoinnissa käytettiin teoreettisina viitekehyksinä Hildegard Peplaun ja Ida Jean Orlandon hoitotyön prosessiteoriaa. Tulokset: Tutkimushaastattelujen analysoinnin tuloksina nousi esille kaksi keskeistä teemaa: 1) hoitajan rooli lähisuhdeväkivallassa ja 2) kulttuurin vaikutus lähisuhdeväkivaltaan. Tutkimusaineiston analyysin tuloksena huomattiin, että sairaanhoitajien reagointi lähisuhdeväkivaltatapauksiin liittyy selvästi kulttuuriin. Lisäksi havaittiin, että kulttuurilla on keskeinen rooli muun muassa miten naisten kokevat oman mielenterveytensä, ilmoittavat väärinkäytöksistä ja hakevat apua terveyskeskuksista. Nämä päätökset vaikuttavat lopulta myös siihen, miten sairaanhoitaja auttaa uhreja. Muiden roolien joukossa sairaanhoitajaa pidetään lähisuhdeväkivallan uhrien kuuntelijana, ohjaajana ja luotettuna ystävänä. Johtopäätös: Tämän opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että sairaanhoitajalla on selkeä rooli lähisuhdeväkivallan käsittelyssä. Lähisuhdeväkivaltaa kokeneet naiset vaativat oikeutusta myös niin terveydenhoitosektorilta kuin hallitukselta. Lisäksi hallituksen tulisi yhteistyössä terveydenhoitoalan kanssa laatia ryhmäinterventiona toteutettavia seminaareja tai strategioita, joilla vahvistetaan parisuhdetta sekä ja tiimien rakentamista. Tämän tyyppiset edukatiiviset tietoisuutta lisäävät ohjelmat edistävät parien tasa-arvoisia asenteita ja vähentävät siten lähisuhdeväkivaltatapauksia.