Maasulkuvirran kompensointi 20kV jakeluverkossa : Leppäkosken Sähkö Oy
Salomaa, Rami (2021)
Salomaa, Rami
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021101218581
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021101218581
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin maasulkuvirran kompensointia Leppäkosken Sähkö Oy:n omistamassa 20 kV:n jakeluverkossa. Työn ensisijainen päämäärä oli saada yleispätevä ohje hajautetun maasulkuvirran kompensoinnin mitoittamiseen ja sijoittamiseen verkkoon siten, että se toimisi mahdollisimman tehokkaasti erilaisissa kytkentätilanteissa. Edellä mainitun lisäksi työssä käsiteltiin keskeisimmät periaatteet, jotka koskevat maasulkuvirran keskitettyä kompensointia ja maasulkuvirran hallitsemista muun muassa relesuojauksin.
Nykyisin merkittävästi kasvanut maakaapelointiaste tuo omat haasteensa maasulkuvirtojen aiheuttamien kosketusjännitteiden kasvuun ja niiden hallintaan. 20kV:n jakeluverkot ovat jo pitkään olleet rakenteeltaan sellaisia, että sähkön jakelu kaupunkien keskusta- ja taajama-alueille on toteutettu maakaapeleilla, kun taas hyvinkin pitkistä johto-osuuksista koostuva haja-asutusalue on käytännössä rakennettu ilmajohtotekniikalla. Nykyisin vanhoja ilmajohdolla toteutettuja haja-asutusalueiden johtolähtöjä saneerattaessa, vanha ilmajohto korvataan usein nykyaikaisella maakaapelilla. Pitkät maakaapelilähdöt aiheuttavat kuitenkin huomattavasti suuremman maasulkuvirran kuin ilmajohdot, ja tuottavat ongelmia maasulkuvirtojen kompensointiin pelkästään keskitetysti.
Maasulkuvirtojen aiheuttamien kosketusjännitteiden hallintaan liittyvät vahvasti erilaiset maadoitusrakenteet ja niiden kunnon valvonta. Erityisesti pitkien ilmajohdoilla rakennettujen johtolähtöjen maakaapelointi antaa mahdollisuuden päivittää vanhoja erillisiä maadoitusjärjestelmiä yhteen liitetyksi maadoitusjärjestelmäksi, jolloin erillisten maadoitusjärjestelmien galvaaninen yhteys parantaa yksittäisten maadoitusjärjestelmien maadoitusominaisuuksia. Jakeluverkon maadoitusjärjestelmät ovat kuitenkin niin laaja aihe, ettei niitä ollut kokonaisuudessaan mahdollista sisällyttää tähän työhön. Tässä työssä keskityttiin hajautettuun kompensointiin ja sen mitoitukseen, mutta erilaiset maadoitusjärjestelmät käytiin teoriassa läpi, sillä nämä aiheet liittyvät hyvin vahvasti toisiinsa.
Nykyisin merkittävästi kasvanut maakaapelointiaste tuo omat haasteensa maasulkuvirtojen aiheuttamien kosketusjännitteiden kasvuun ja niiden hallintaan. 20kV:n jakeluverkot ovat jo pitkään olleet rakenteeltaan sellaisia, että sähkön jakelu kaupunkien keskusta- ja taajama-alueille on toteutettu maakaapeleilla, kun taas hyvinkin pitkistä johto-osuuksista koostuva haja-asutusalue on käytännössä rakennettu ilmajohtotekniikalla. Nykyisin vanhoja ilmajohdolla toteutettuja haja-asutusalueiden johtolähtöjä saneerattaessa, vanha ilmajohto korvataan usein nykyaikaisella maakaapelilla. Pitkät maakaapelilähdöt aiheuttavat kuitenkin huomattavasti suuremman maasulkuvirran kuin ilmajohdot, ja tuottavat ongelmia maasulkuvirtojen kompensointiin pelkästään keskitetysti.
Maasulkuvirtojen aiheuttamien kosketusjännitteiden hallintaan liittyvät vahvasti erilaiset maadoitusrakenteet ja niiden kunnon valvonta. Erityisesti pitkien ilmajohdoilla rakennettujen johtolähtöjen maakaapelointi antaa mahdollisuuden päivittää vanhoja erillisiä maadoitusjärjestelmiä yhteen liitetyksi maadoitusjärjestelmäksi, jolloin erillisten maadoitusjärjestelmien galvaaninen yhteys parantaa yksittäisten maadoitusjärjestelmien maadoitusominaisuuksia. Jakeluverkon maadoitusjärjestelmät ovat kuitenkin niin laaja aihe, ettei niitä ollut kokonaisuudessaan mahdollista sisällyttää tähän työhön. Tässä työssä keskityttiin hajautettuun kompensointiin ja sen mitoitukseen, mutta erilaiset maadoitusjärjestelmät käytiin teoriassa läpi, sillä nämä aiheet liittyvät hyvin vahvasti toisiinsa.