Henkilöstön näkemyksiä Helsingin kaupungin sosiaaliviraston Laske-koulutuksesta
Saarikoski, Katriina (2012)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Saarikoski, Katriina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112817043
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112817043
Tiivistelmä
Työ oli vuosien 2011-2012 väliselle ajalle sijoittunut case-tutkimus Helsingin kaupungin sosiaaliviraston Laske-hankkeen info-koulutuksesta. Työn viitekehyksenä oli aikuisopetus. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää vastasiko koulutus koulutukseen osallistuneiden tarpeisiin, arvioida koulutuksen laatua, analysoida koulutuksen mahdollisia kehittämiskohteita ja tehdä analyysin pohjalta perusteltuja kehitysehdotuksia. Tavoitteena oli myös että opinnäytetyötä voisi käyttää alustavana ohjeena Helsingin sosiaaliviraston tulevia koulutuksien suunnittelussa.
Tutkimuksessa hyödynnettiin sekä kvantitatiivista kyselyä että kvalitatiivisia haastatteluja. Valintaa perusteltiin siten, että pelkkä kvalitatiivinen tutkimuksen reliaabeliutta ja yleistettävyyttä ei voitaisi tarkasti mitata tai määrittää. Pelkän kvantitatiivisen tutkimuksen reliabiliteetin olisi voinut matemaattisesti arvioida, mutta kvantitatiiviset tutkimukset soveltuvat paremmin nykytilanteen mittaamiseen kuin kehitysehdotuksien tai tulevaisuuden kartoittamiseen. Molemman tutkimuksen otanta koostui sosiaaliviraston työntekijöistä satunnaisotantantoina. Analyysi suoritettiin teorialähtöisellä menetelmällä. Tutkimusten tulokset analysoitiin ensin erikseen ja sitten verrattiin ja analysoitiin uudelleen yhdessä.
Tulosten perusteella havaittiin että koulutuksen nykytaso koettiin hyväksi, muttei erinomaiseksi. Koulutuksen sisältö, materiaalit, kokousjärjestelyt ja kouluttajien toiminta saivat eniten kiitosta. Luennoinnin lisäksi toivottiin kuitenkin monipuolisempia ja osallistavampia opetusmenetelmiä. Tulosten perusteella juuri koulutuksen sisällöllä, käytetyillä opetusmenetelmillä ja kouluttajien toiminnalla oli suurin vaikutus koulutuksen koettuun laatuun. Tutkija suositteli että tulevien koulutusten suunnittelussa kiinnitetään huomiota erityisesti näiden osa alueiden laatuun ja ulosantiin. Koulutuksissa kannattaa hyödyntää useampaa kuin yhtä opetusmenetelmää. Havaittiin myös mahdollinen puutos koulutuksen tiedotuksessa tai siinä miten tiedotus on ymmärretty. Tutkija ehdotti jatkotutkimusta aiheesta.
Tutkimuksessa hyödynnettiin sekä kvantitatiivista kyselyä että kvalitatiivisia haastatteluja. Valintaa perusteltiin siten, että pelkkä kvalitatiivinen tutkimuksen reliaabeliutta ja yleistettävyyttä ei voitaisi tarkasti mitata tai määrittää. Pelkän kvantitatiivisen tutkimuksen reliabiliteetin olisi voinut matemaattisesti arvioida, mutta kvantitatiiviset tutkimukset soveltuvat paremmin nykytilanteen mittaamiseen kuin kehitysehdotuksien tai tulevaisuuden kartoittamiseen. Molemman tutkimuksen otanta koostui sosiaaliviraston työntekijöistä satunnaisotantantoina. Analyysi suoritettiin teorialähtöisellä menetelmällä. Tutkimusten tulokset analysoitiin ensin erikseen ja sitten verrattiin ja analysoitiin uudelleen yhdessä.
Tulosten perusteella havaittiin että koulutuksen nykytaso koettiin hyväksi, muttei erinomaiseksi. Koulutuksen sisältö, materiaalit, kokousjärjestelyt ja kouluttajien toiminta saivat eniten kiitosta. Luennoinnin lisäksi toivottiin kuitenkin monipuolisempia ja osallistavampia opetusmenetelmiä. Tulosten perusteella juuri koulutuksen sisällöllä, käytetyillä opetusmenetelmillä ja kouluttajien toiminnalla oli suurin vaikutus koulutuksen koettuun laatuun. Tutkija suositteli että tulevien koulutusten suunnittelussa kiinnitetään huomiota erityisesti näiden osa alueiden laatuun ja ulosantiin. Koulutuksissa kannattaa hyödyntää useampaa kuin yhtä opetusmenetelmää. Havaittiin myös mahdollinen puutos koulutuksen tiedotuksessa tai siinä miten tiedotus on ymmärretty. Tutkija ehdotti jatkotutkimusta aiheesta.