Kahden taiteen välissä : ohjaajan kuvaus kahdesta sirkusta ja teatteria yhdistävästä prosessista
Rönkkö, Jeannette (2021)
Rönkkö, Jeannette
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021082717204
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021082717204
Tiivistelmä
Opinnäytetyö kuvaa kahta sirkusta ja teatteria yhdistävää prosessia: Vesikoetta (2019) ja Pianosirkusta (2020). Tavoitteena on näiden prosessien avulla pohtia eroja ja toisaalta yhtäläisyyksiä sirkuksen ja teatterin ohjaamisen ja toimintatapojen välillä. Opinnäytetyö on itselleni tärkeää reflektointia tehdyistä ohjauksista, mutta toivon lisäksi sen olevan myös muille avuksi teatterin ja sirkuksen yhteistyöstä kiinnostuneille.
Keskeisessä osassa opinnäytetyöni taustamateriaaliani ovat omat kokemusperäiset havainnot ja muistiinpanot. Näitä ovat esimerkiksi luentomuistiinpanot, Vesikokeen ja Pianosirkuksen ohjaussuunnitelmat, muistiinpanot ja oppimispäiväkirjamerkinnät. Pohdin monitaiteellisuutta myös devising-teatterin kautta, sekä vertailen omia huomioitani Bogartin pohdintoihin teoksessa Ohjaaja valmistautuu.
Vesikoe-prosessin kautta peilataan, millaista on ohjata tuleville teatterin ammattilaisille esitys, jossa mukana on elementtejä muista taiteista teatterin lisäksi, kuten sirkuksesta ja tanssista. Pianosirkuksen prosessikuvaus kääntää pohdinnan kulmaa hieman, kun teatteriohjaajan ohjauksessa ovat tulevat sirkuksen ammattilaiset. Nykysirkusesitykseen yhdistetään hahmotyöskentelyä ja draamallinen tarina. Prosessissa hyödynnetään myös muiden ohjaajien kanssa työskentelyä, kun vastuuta jaetaan useammalle ohjaajalle.
Esitysten tarkastelun ansiosta huomataan, että ohjaajan on ensiarvoisen tärkeää tietää molempien taiteenlajien erityispiirteistä, kuten turvallisuustekijöistä, lämmittelystä ja ryhmäytymisestä, jotta lajien yhdistäminen onnistuu mahdollisimman kitkattomasti. Tärkeää on myös havaita omat ammatilliset rajansa, ja pyytää apua ja ammattitaitoa muualta, jotta unelmien projekti saadaan toteutettua. Haasteilta ja yllätyksiltä ei voida uuden äärellä välttyä, ja juuri näissä tilanteissa piilee mahdollisuus uuden oppimiseen ja uusien toimintamallien löytymiseen – puhumattakaan merkittävästä taiteellisesta löydöstä joka on mielekäs paitsi tekijöille myös yleisölle.
Keskeisessä osassa opinnäytetyöni taustamateriaaliani ovat omat kokemusperäiset havainnot ja muistiinpanot. Näitä ovat esimerkiksi luentomuistiinpanot, Vesikokeen ja Pianosirkuksen ohjaussuunnitelmat, muistiinpanot ja oppimispäiväkirjamerkinnät. Pohdin monitaiteellisuutta myös devising-teatterin kautta, sekä vertailen omia huomioitani Bogartin pohdintoihin teoksessa Ohjaaja valmistautuu.
Vesikoe-prosessin kautta peilataan, millaista on ohjata tuleville teatterin ammattilaisille esitys, jossa mukana on elementtejä muista taiteista teatterin lisäksi, kuten sirkuksesta ja tanssista. Pianosirkuksen prosessikuvaus kääntää pohdinnan kulmaa hieman, kun teatteriohjaajan ohjauksessa ovat tulevat sirkuksen ammattilaiset. Nykysirkusesitykseen yhdistetään hahmotyöskentelyä ja draamallinen tarina. Prosessissa hyödynnetään myös muiden ohjaajien kanssa työskentelyä, kun vastuuta jaetaan useammalle ohjaajalle.
Esitysten tarkastelun ansiosta huomataan, että ohjaajan on ensiarvoisen tärkeää tietää molempien taiteenlajien erityispiirteistä, kuten turvallisuustekijöistä, lämmittelystä ja ryhmäytymisestä, jotta lajien yhdistäminen onnistuu mahdollisimman kitkattomasti. Tärkeää on myös havaita omat ammatilliset rajansa, ja pyytää apua ja ammattitaitoa muualta, jotta unelmien projekti saadaan toteutettua. Haasteilta ja yllätyksiltä ei voida uuden äärellä välttyä, ja juuri näissä tilanteissa piilee mahdollisuus uuden oppimiseen ja uusien toimintamallien löytymiseen – puhumattakaan merkittävästä taiteellisesta löydöstä joka on mielekäs paitsi tekijöille myös yleisölle.