Turvasuunnitelma psykiatrisen potilaan hoitotyössä

Abstract

Turvasuunnitelma on itsetuhoisen potilaan hoitotyöhön tarkoitettu lyhytinterventiomenetelmä, jonka tarkoituksena on alentaa potilaan itsemurhakäyttäytymisen riskiä ennalta määriteltyjen selviytymisstrategioiden sekä tukitahojen avulla. Turvasuunnitelma koostuu ammattilaisen kanssa laaditusta kuuden askeleen listasta, jonka mukaan potilaan on tarkoitus edetä itsetuhoisen kriisin aikana. Turvasuunnitelmaa voidaan hyödyntää itsemurhariskissä olevien potilaiden kanssa, sairaala- tai avohoidossa. Se sopii hoidon lisänä käytettäväksi terapeuttiseksi menetelmäksi, mutta myös silloin, kun ei ole mahdollisuutta potilaan pidempiaikaiseen hoitoon. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella itsetuhoisuuteen kohdennetun turvasuunnitelman merkitystä itsemurhariskin ja itsemurhayrityksen uusintariskin näkökulmasta. Koska menetelmä ei ole suomalaisessa terveydenhuollossa yhtenäisesti käytössä, oli työn tavoitteena antaa terveydenhuollon ammattilaisille tietoa turvasuunnitelman käytöstä itsetuhoisten potilaiden hoidossa. Aihe on ajankohtainen, sillä mielenterveysstrategiassa vuosille 2020–2030, sosiaali- ja terveysministeriö painottaa aktiivisia toimia itsemurhien ehkäisemiseksi. Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineistoksi valikoitui kymmenen kansainvälistä artikkelia, jotka käsittelivät turvasuunnitelmaa psykiatrisen potilaan hoitotyössä. Turvasuunnitelma voidaan nähdä, ei ainoastaan valmiina ohjelistana, vaan myös strategisena työkaluna itsetuhoisuuden ailahtelevaa luonnetta vastaan. Selvästi itsetuhoisuutta ehkäisevä vaikutus näyttää olevan turvasuunnitelmalla, johon on liitetty puhelinseuranta. Toimivan turvasuunnitelman taustalla vaikuttavia tekijöitä ovat muiden muassa potilaan ja ammattilaisen välinen yhteistyö, potilaan sosiaalisten verkostojen merkitys, sekä henkilökunnan kouluttaminen turvasuunnitelman käyttöönottamiseen. Vaikka tämänhetkiset tutkimustulokset vaikuttavat lupaavilta, tarvitaan vielä lisää vahvistavia tutkimuksia turvasuunnitelman itsemurhia ehkäisevästä luonteesta sekä esimerkiksi henkilökunnan asenteista, jotka vaikuttavat menetelmän käyttöönottamisen taustalla.

Safety plan is a short intervention for a patient of a risk of suicide that aims to reduce the patient's risk of suicidal behavior through pre-defined coping strategies and support. The safety plan consists of a six-step list drawn up with a professional, according to which the patient is following during a suicidal crisis. The safety plan can be utilized with patients at risk of suicide in hospital or outpatient care. It is a suitable therapeutic method as an adjunct to treatment, but also when there is no possibility of prolonged treatment of the patient. The purpose of the thesis was to examine the significance of the safety plan from the perspective of suicide risk and suicide attempt recurrence risk. As the safety plan is not uniformly used in Finnish healthcare, the aim of the work was to provide information to healthcare professionals of the use of the safety plan in the treatment of suicidal patients. The issue is topical, as in the mental health strategy for 2020–2030, the Ministry of Social Affairs and Health emphasizes active actions to prevent suicides. The thesis was carried out as a literature review. The research material consisted of ten international articles which concerning safety plan in the care of a psychiatric patient. The safety plan can be seen, not only as a list of instructions, but also as a strategic tool against the volatile nature of self-harm. Clearly decreasing effect of the suicide risk seems to have on a safety plan with a telephone follow-up. Factors influencing well-working safety plan are cooperation between the patient and the professional, the importance of the patient's social networks, and the training of staff to implement the safety plan with their patients. Although the current research results seem promising, further confirmatory research is needed of the decreasing nature of the safety plan and the staff attitudes which may influence of the implementation of the method.