Vertaistuki pakko-oireisessa häiriössä
Peura, Elina (2021)
Peura, Elina
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021061415953
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021061415953
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia vertaistukea pakko-oireisessa häiriössä sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmasta. Pakko-oireinen häiriö on ahdistuneisuushäiriöihin luokiteltava sairaus ja se voi vaikuttaa sitä sairastavan henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin merkittävästi. Vertaistuki on jatkuvasti yleistyvä sosiaalisen tuen muoto, mutta sitä ei ole juurikaan käsitelty pakko-oireisen häiriön näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vertaistuen vaikutuksia pakko-oireista häiriötä sairastavien voimavaroihin, itsetuntoon ja identiteettiin.
Tutkimuksen tilaajatahona oli Tukiranka ry ja tutkimus kohdistettiin Kulttuuripaja Lumolla toimivaan pakko-oireisen häiriön vertaistukiryhmään. Kyseessä oli laadullinen tutkimus, jossa oli fenomenologis-hermeneuttinen tutkimusote. Tutkimukseen haastateltiin viittä vertaistukiryhmän jäsentä, joiden keski-ikä oli 34 vuotta. Haastattelumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin kokonaisuudessaan. Tämän jälkeen aineisto luokiteltiin ja tehtiin johtopäätökset.
Tutkimuksessa todettiin pakko-oireisen häiriön vaikuttaneen haastateltavien itsetuntoon ja identiteettiin. Haastateltavat kokivat olevansa sairautensa kanssa yksin ja poikkeavia.
Haastateltavat kokivat sairauden vuoksi ajoittain myös pelkoa ja epätoivoa. Tutkimuksessa selvisi vertaistuella olleen myönteinen vaikutus haastateltavien henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Tärkeimmät asiat vertaistuessa olivat vertaistukiryhmän muodostama yhteisö ja vertaistuesta saatu toivo. Vertaistuki oli parantanut haastateltavien itsetuntoa ja omakuvaa, Merkittävin vertaistuen vaikutus haastateltaville oli itsensä hyväksyminen.
Tutkimuksen tilaajatahona oli Tukiranka ry ja tutkimus kohdistettiin Kulttuuripaja Lumolla toimivaan pakko-oireisen häiriön vertaistukiryhmään. Kyseessä oli laadullinen tutkimus, jossa oli fenomenologis-hermeneuttinen tutkimusote. Tutkimukseen haastateltiin viittä vertaistukiryhmän jäsentä, joiden keski-ikä oli 34 vuotta. Haastattelumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin kokonaisuudessaan. Tämän jälkeen aineisto luokiteltiin ja tehtiin johtopäätökset.
Tutkimuksessa todettiin pakko-oireisen häiriön vaikuttaneen haastateltavien itsetuntoon ja identiteettiin. Haastateltavat kokivat olevansa sairautensa kanssa yksin ja poikkeavia.
Haastateltavat kokivat sairauden vuoksi ajoittain myös pelkoa ja epätoivoa. Tutkimuksessa selvisi vertaistuella olleen myönteinen vaikutus haastateltavien henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Tärkeimmät asiat vertaistuessa olivat vertaistukiryhmän muodostama yhteisö ja vertaistuesta saatu toivo. Vertaistuki oli parantanut haastateltavien itsetuntoa ja omakuvaa, Merkittävin vertaistuen vaikutus haastateltaville oli itsensä hyväksyminen.