Hoitotyön kirjaamisen muutos Kajaanin Arvola-koti ry:ssä, metodologiana kehittävä työntutkimus
Ohtonen, Sirkka (2009)
Ohtonen, Sirkka
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911256044
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911256044
Tiivistelmä
Suomalaisessa terveydenhuollossa on kansallisella tasolla siirrytty yhtenäiseen, rakenteiseen kirjaamisjärjestelmään. Muutos perustuu lakiin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä, joka tuli voimaan 1.7.2007. Laki sisältää myös sosiaalihuollon asiakkaiden asiakastietojen käsittelyä koskevia määräyksiä.
Siirtyminen sähköiseen kirjaamiseen on haaste hoitotyön ammattilaisille, työyhteisöille ja organisaatioille.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata Kajaanin Arvola-koti ry:ssä tapahtuvaa hoitotyön kirjaamisen kehittämistoimintaa, joka liittyy ”Hoitotyön sähköisen kirjaamisen ja asioinnin käyttöönotto ja kehittäminen kainuulaisissa asumis- ja hoiva-alan toimintayksiköissä” -projektiin. Opinnäytetyössäni kuvataan hoitotyön kirjaamisen muutosta Kajaanin Arvola-koti ry:ssä. Tutkimusmetodologia oli kehittävä työntutkimus. Tutkimuksessa keskityttiin hoitotyön kirjaamisen historian ja nykytoiminnan analyysiin. Hoitotyön kirjaamisen historiallisen analyysin aineisto kerättiin tutkimalla Kajaanin Arvola-koti ry:n toimintakertomuksia ja hoitotyön dokumentteja vuosilta 1987 – 2007. Nykytoiminnan analyysin aineisto saatiin syksyn 2008 ja kevään 2009 aikana Arvola-kodissa toteutetuista tietotekniikan- ja hoitotyön kirjaamisen osaamiskartoituskyselyistä sekä 6, 3, 5 -ryhmähaastatteluista. Tietotekniikan osaamiskartoitus tehtiin koko henkilökunnalle (n=38). Hoitotyön kirjaamisen osaamiskartoitukseen osallistuivat hoitotyön ammattilaiset (n=24). Kolmeen ryhmähaastatteluun osallistui hoitajia ryhmäkodeista (n=6), palveluasumisyksiköstä (n=6) ja kotihoidosta (n=4). Tutkimusaineiston avulla saatiin tietoa Arvola-kodin hoitotyön kirjaamisen historian ja nykytoiminnan ristiriidoista ja niiden ratkaisemisesta. Lopuksi kuvattiin hoitotyön kirjaamisen lähikehityksen vyöhyke eli tavoitellun hoitotyön kirjaamisen toimintajärjestelmä.
Aineiston analyysissa käytettiin kehittävän työntutkimuksen toimintajärjestelmän osatekijöitä (välineet, säännöt, tekijät, työnjako). Kirjaamisen kehityshistoriasta nousi tuloksena kolme kategoriaa: ruutuvihkoviestinnän aika (1987–1996), sääntöjen ja suunnitelmallisuuden aika (1997–2007) , sekä sähköisen kirjaamisen aika (2008). Nykytoiminnan analyysin tuloksena tuli esille ristiriitoja tekijöiden suhteessa kirjaamisvälineisiin ja kirjaamiseen liittyviin sääntöihin sekä työnjakoon. Työntekijät tarvitsivat täydennyskoulutusta sekä asiakastietojärjestelmän käytössä että hoitotyön kirjaamisessa. Myös perehdyttämiseen tuli kiinnittää lisää huomiota.
Kehittämistoiminta alkoi onnistuneesti, sillä uusi hoitotyön kirjaamisen toimintamalli otettiin käyttöön projektisuunnitelman mukaisesti. Kehittämistoimintaa kantoi organisaation johdon vastuullinen toiminta sekä työntekijöiden toisiaan tukeva ja kannustava yhteishenki. Uuden hoitotyön kirjaamistavan käyttöönoton haasteena on koko toimintajärjestelmän mallittaminen ja arviointi organisaation laatutyöhön liittyen. Sen tuloksia kuvataan myöhemmin organisaation laatukäsikirjassa.
Siirtyminen sähköiseen kirjaamiseen on haaste hoitotyön ammattilaisille, työyhteisöille ja organisaatioille.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata Kajaanin Arvola-koti ry:ssä tapahtuvaa hoitotyön kirjaamisen kehittämistoimintaa, joka liittyy ”Hoitotyön sähköisen kirjaamisen ja asioinnin käyttöönotto ja kehittäminen kainuulaisissa asumis- ja hoiva-alan toimintayksiköissä” -projektiin. Opinnäytetyössäni kuvataan hoitotyön kirjaamisen muutosta Kajaanin Arvola-koti ry:ssä. Tutkimusmetodologia oli kehittävä työntutkimus. Tutkimuksessa keskityttiin hoitotyön kirjaamisen historian ja nykytoiminnan analyysiin. Hoitotyön kirjaamisen historiallisen analyysin aineisto kerättiin tutkimalla Kajaanin Arvola-koti ry:n toimintakertomuksia ja hoitotyön dokumentteja vuosilta 1987 – 2007. Nykytoiminnan analyysin aineisto saatiin syksyn 2008 ja kevään 2009 aikana Arvola-kodissa toteutetuista tietotekniikan- ja hoitotyön kirjaamisen osaamiskartoituskyselyistä sekä 6, 3, 5 -ryhmähaastatteluista. Tietotekniikan osaamiskartoitus tehtiin koko henkilökunnalle (n=38). Hoitotyön kirjaamisen osaamiskartoitukseen osallistuivat hoitotyön ammattilaiset (n=24). Kolmeen ryhmähaastatteluun osallistui hoitajia ryhmäkodeista (n=6), palveluasumisyksiköstä (n=6) ja kotihoidosta (n=4). Tutkimusaineiston avulla saatiin tietoa Arvola-kodin hoitotyön kirjaamisen historian ja nykytoiminnan ristiriidoista ja niiden ratkaisemisesta. Lopuksi kuvattiin hoitotyön kirjaamisen lähikehityksen vyöhyke eli tavoitellun hoitotyön kirjaamisen toimintajärjestelmä.
Aineiston analyysissa käytettiin kehittävän työntutkimuksen toimintajärjestelmän osatekijöitä (välineet, säännöt, tekijät, työnjako). Kirjaamisen kehityshistoriasta nousi tuloksena kolme kategoriaa: ruutuvihkoviestinnän aika (1987–1996), sääntöjen ja suunnitelmallisuuden aika (1997–2007) , sekä sähköisen kirjaamisen aika (2008). Nykytoiminnan analyysin tuloksena tuli esille ristiriitoja tekijöiden suhteessa kirjaamisvälineisiin ja kirjaamiseen liittyviin sääntöihin sekä työnjakoon. Työntekijät tarvitsivat täydennyskoulutusta sekä asiakastietojärjestelmän käytössä että hoitotyön kirjaamisessa. Myös perehdyttämiseen tuli kiinnittää lisää huomiota.
Kehittämistoiminta alkoi onnistuneesti, sillä uusi hoitotyön kirjaamisen toimintamalli otettiin käyttöön projektisuunnitelman mukaisesti. Kehittämistoimintaa kantoi organisaation johdon vastuullinen toiminta sekä työntekijöiden toisiaan tukeva ja kannustava yhteishenki. Uuden hoitotyön kirjaamistavan käyttöönoton haasteena on koko toimintajärjestelmän mallittaminen ja arviointi organisaation laatutyöhön liittyen. Sen tuloksia kuvataan myöhemmin organisaation laatukäsikirjassa.