Sairaanhoitajien omaisille antama tuki kuolevan potilaan hoidossa -kirjallisuuskatsaus
Ruotsala, Janina (2021)
Lataukset:
Ruotsala, Janina
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060915258
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060915258
Tiivistelmä
Tutkimusten mukaan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon toteutus vaihtelee alueittain ja on epätasa-arvoista. Tulevaisuudessa palliatiivista hoitoa tarvitsevien määrä tulee lisääntymään, ja näin ollen palliatiivisen hoidon osaamisen, ohjauksen ja tuottajien tarve kasvaa.
Opinnäytetyö tehtiin pohjautuen Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaan EduPal 2018–2021 kärkihankkeeseen. Hankkeen selvityksen mukaan opetus vaihtelee eri ammattikorkeakouluissa eikä ole riittävää. Opinnäytetyön tavoitteena oli edistää saattohoidon laadukkuutta ja omaisten tukemista sekä tuoda tietoa kuolevia potilaita hoitavalle henkilökunnalle, eritoten heille, joiden koulutuksessa ei ole ollut tai on ollut vain vähän opetusta palliatiivisesta hoidosta. Tarkoituksena oli kuvata kirjallisuuskatsauksen avulla, millaista ja mitä tukea omaiset saavat sairaanhoitajilta kuolevan potilaan hoidon aikana.
Opinnäytetyö toteutettiin narratiivisena yleiskatsauksena. Tiedonhausta valittiin ennalta määriteltyjen kriteerien avulla kahdeksan aineistoa, jotka analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Analyysin tuloksina syntyi neljä pääluokkaa, miten omaista voidaan tukea kuolevan potilaan hoidossa. Omaisen jaksamista ja selviytymistä voidaan tukea huolehtimalla omaisen terveydestä ja hyvinvoinnista sekä jakamalla vastuuta ja tuomalla turvaa avustamalla käytännön hoitotyössä, lääketieteellisellä hoitotyöllä, kotikäynnein ja puhelimitse sekä henkisesti ja emotionaalisesti tukemalla. Omaisen pystyvyyttä ja hoitajuutta voidaan tukea tiedonannolla, neuvomalla ja ohjaamalla, opettamalla ja valmentamalla sekä keskustelemalla. Yksilöllistä tukea voidaan antaa henkilökohtaisilla ominaisuuksilla ja käytöksellä, toimivalla yhteistyöllä ja tutustumalla perheeseen, tukemalla omaisen ja potilaan välistä suhdetta, potilaan laadukkaalla hoidolla sekä mahdollistamalla ja tukemalla vierailuita. Omaista voidaan tukea koordinoimalla hoitoa ja palveluja kartoittaen tukia ja tuen tarvetta, selvittämällä asioita ja tiedottamalla mahdollisista tuista sekä ohjaamalla muiden palveluiden piiriin.
Tuloksien voidaan olettaa olevan luotettavia, sillä ne vastaavat suurimmalta osin Euroopan Palliatiivisen hoidon yhdistyksen (EAPC) vuonna 2010 esittämiä suosituksia omaisten tukemiselle. Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan suosittaa omahoitajuutta saattohoidossa. Omaisen on helpompi avautua ja purkaa asioita tutulle, luotettavalle hoitajalle, ja näin tukeminen, tuen kartoittaminen ja tuen tarpeisiin vastaaminen saattaisi olla helpompaa ja palvelevan enemmän omaista.
Jatkotutkimusaiheita ilmeni useita. Tulevaisuudessa voitaisi tutkia omaisten tuen tarvetta saattohoidossa olleen potilaan kuoleman jälkeen sekä tutkia erilaisten kartoituskyselyiden tai strukturoitujen mallien käyttöä ja hyötyä omaisten tuen tarpeiden kartoituksessa Suomessa. Lisäksi olisi hyvä selvittää suomalaisilta omaisilta, millaista tukea he kokevat tarvitsevansa tai tarvitsevansa lisää kuolevan potilaan saattohoidossa sekä miten voidaan tukea omaisten taukoa kuolevan potilaan hoidosta.
Opinnäytetyö tehtiin pohjautuen Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaan EduPal 2018–2021 kärkihankkeeseen. Hankkeen selvityksen mukaan opetus vaihtelee eri ammattikorkeakouluissa eikä ole riittävää. Opinnäytetyön tavoitteena oli edistää saattohoidon laadukkuutta ja omaisten tukemista sekä tuoda tietoa kuolevia potilaita hoitavalle henkilökunnalle, eritoten heille, joiden koulutuksessa ei ole ollut tai on ollut vain vähän opetusta palliatiivisesta hoidosta. Tarkoituksena oli kuvata kirjallisuuskatsauksen avulla, millaista ja mitä tukea omaiset saavat sairaanhoitajilta kuolevan potilaan hoidon aikana.
Opinnäytetyö toteutettiin narratiivisena yleiskatsauksena. Tiedonhausta valittiin ennalta määriteltyjen kriteerien avulla kahdeksan aineistoa, jotka analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Analyysin tuloksina syntyi neljä pääluokkaa, miten omaista voidaan tukea kuolevan potilaan hoidossa. Omaisen jaksamista ja selviytymistä voidaan tukea huolehtimalla omaisen terveydestä ja hyvinvoinnista sekä jakamalla vastuuta ja tuomalla turvaa avustamalla käytännön hoitotyössä, lääketieteellisellä hoitotyöllä, kotikäynnein ja puhelimitse sekä henkisesti ja emotionaalisesti tukemalla. Omaisen pystyvyyttä ja hoitajuutta voidaan tukea tiedonannolla, neuvomalla ja ohjaamalla, opettamalla ja valmentamalla sekä keskustelemalla. Yksilöllistä tukea voidaan antaa henkilökohtaisilla ominaisuuksilla ja käytöksellä, toimivalla yhteistyöllä ja tutustumalla perheeseen, tukemalla omaisen ja potilaan välistä suhdetta, potilaan laadukkaalla hoidolla sekä mahdollistamalla ja tukemalla vierailuita. Omaista voidaan tukea koordinoimalla hoitoa ja palveluja kartoittaen tukia ja tuen tarvetta, selvittämällä asioita ja tiedottamalla mahdollisista tuista sekä ohjaamalla muiden palveluiden piiriin.
Tuloksien voidaan olettaa olevan luotettavia, sillä ne vastaavat suurimmalta osin Euroopan Palliatiivisen hoidon yhdistyksen (EAPC) vuonna 2010 esittämiä suosituksia omaisten tukemiselle. Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan suosittaa omahoitajuutta saattohoidossa. Omaisen on helpompi avautua ja purkaa asioita tutulle, luotettavalle hoitajalle, ja näin tukeminen, tuen kartoittaminen ja tuen tarpeisiin vastaaminen saattaisi olla helpompaa ja palvelevan enemmän omaista.
Jatkotutkimusaiheita ilmeni useita. Tulevaisuudessa voitaisi tutkia omaisten tuen tarvetta saattohoidossa olleen potilaan kuoleman jälkeen sekä tutkia erilaisten kartoituskyselyiden tai strukturoitujen mallien käyttöä ja hyötyä omaisten tuen tarpeiden kartoituksessa Suomessa. Lisäksi olisi hyvä selvittää suomalaisilta omaisilta, millaista tukea he kokevat tarvitsevansa tai tarvitsevansa lisää kuolevan potilaan saattohoidossa sekä miten voidaan tukea omaisten taukoa kuolevan potilaan hoidosta.