Ohjaajien kokemuksia työstään yksintulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden ryhmäkodissa ja perheryhmäkodissa
Rahmani, Elina (2021)
Rahmani, Elina
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060814922
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060814922
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tarkasteltiin, millaisia kokemuksia ohjaajilla on työstään yksintulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden ryhmäkodissa ja perheryhmäkodissa. Ohjaajan työtä vertailtiin ryhmäkodissa ja perheryhmäkodissa sekä tarkasteltiin työn kehittämistarpeita.
Teoreettisena viitekehyksenä olivat teoriat tarpeista, kotoutumisesta, kiintymyssuhteesta ja rooleista. Tutkimusaineistoksi haastateltiin kuutta ohjaajaa puolistrukturoidulla teemahaastatteluilla ja aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä kahden Etelä-Suomessa sijaitsevan yksintulleiden alaikäisten yksikön kanssa.
Ohjaajat kuvasivat työn yksintulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden yksiköissä olevan turvallisen arjen luomista, kasvun ja kotoutumisen tukemista sekä kiintymyssuhteen korjaamista. Ohjaajan roolit olivat monelta osin lähellä vanhemmuusrooleja.
Ryhmäkodissa asuvien lasten kanssa tutustutaan turvapaikkaprosessiin ja elämän perusasioihin Suomessa, opetetaan arjen taitoja ja tuetaan turvapaikkaprosessissa. Oleskeluluvan saaminen näkyy lapsissa rentoutumisena ja mahdollistaa tulevaisuuden suunnittelun sekä helpottaa asiakassuhteen luomista. Ryhmäkotien ja perheryhmäkotien valvova viranomainen vaikuttaa ohjaajan vastuualueisiin, ja perheryhmäkodissa ohjaajan vastuu lapsen eri elämänalueista on ryhmäkotia laajempi. Alkuvaiheessa korostuvat fysiologiset tarpeet ja turvallisuuden tarpeet ja vähitellen mukaan tulee enemmän yhteiskuntaan liittymisen ja itsensä toteuttamisen tarpeita.
Yksintulleiden alaikäisten yksiköiden yhtenä haasteena on ohjaajien vaihtuvuus. Ohjaajien rekrytoinnissa ja perehdytyksessä tulisi avata, mitä ohjaajan työ on. Ohjaajille tulisi tarjota systemaattista työnohjausta ja koulutusta. Uusia yksintulleiden yksiköitä perustettaessa tulisi käyttää aiempia kokemuksia hyödyksi. Lisäksi perheryhmäkotien hyviä käytäntöjä olisi hyvä ottaa käyttöön ryhmäkodeissa.
Teoreettisena viitekehyksenä olivat teoriat tarpeista, kotoutumisesta, kiintymyssuhteesta ja rooleista. Tutkimusaineistoksi haastateltiin kuutta ohjaajaa puolistrukturoidulla teemahaastatteluilla ja aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä kahden Etelä-Suomessa sijaitsevan yksintulleiden alaikäisten yksikön kanssa.
Ohjaajat kuvasivat työn yksintulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden yksiköissä olevan turvallisen arjen luomista, kasvun ja kotoutumisen tukemista sekä kiintymyssuhteen korjaamista. Ohjaajan roolit olivat monelta osin lähellä vanhemmuusrooleja.
Ryhmäkodissa asuvien lasten kanssa tutustutaan turvapaikkaprosessiin ja elämän perusasioihin Suomessa, opetetaan arjen taitoja ja tuetaan turvapaikkaprosessissa. Oleskeluluvan saaminen näkyy lapsissa rentoutumisena ja mahdollistaa tulevaisuuden suunnittelun sekä helpottaa asiakassuhteen luomista. Ryhmäkotien ja perheryhmäkotien valvova viranomainen vaikuttaa ohjaajan vastuualueisiin, ja perheryhmäkodissa ohjaajan vastuu lapsen eri elämänalueista on ryhmäkotia laajempi. Alkuvaiheessa korostuvat fysiologiset tarpeet ja turvallisuuden tarpeet ja vähitellen mukaan tulee enemmän yhteiskuntaan liittymisen ja itsensä toteuttamisen tarpeita.
Yksintulleiden alaikäisten yksiköiden yhtenä haasteena on ohjaajien vaihtuvuus. Ohjaajien rekrytoinnissa ja perehdytyksessä tulisi avata, mitä ohjaajan työ on. Ohjaajille tulisi tarjota systemaattista työnohjausta ja koulutusta. Uusia yksintulleiden yksiköitä perustettaessa tulisi käyttää aiempia kokemuksia hyödyksi. Lisäksi perheryhmäkotien hyviä käytäntöjä olisi hyvä ottaa käyttöön ryhmäkodeissa.