Mycometer-menetelmä sisäilman kuntotutkimuksissa

Abstract

Mikrobivaurioita on perinteisesti tutkittu laboratoriossa viljelymenetelmällä, mutta uusille ja nopeammille menetelmille on kysyntää. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin Mycometer-menetelmän vahvuuksia ja heikkouksia. Samalla selvitettiin, miten ja minkälaisiin sisäilman kuntotutkimuksiin menetelmä soveltuu. Tavoitteena oli kirjallisuusaineiston ja aikaisemmin tehtyjen tutkimusten pohjalta selvittää menetelmän luotettavuutta mikrobivaurioiden tutkimuksissa.

Merkittävässä osassa Suomen rakennuksista esiintyy sisäilmaongelmia. Mikrobivauriot ovat yksi sisäilmanlaatua heikentävistä tekijöistä. Mikrobeja ovat muun muassa sienet ja bakteerit, ja niitä esiintyy kaikkialla ympäristössä. Kosteus on tärkein mikrobikasvua säätelevä tekijä. Mikrobikasvustoa voi kehittyä rakennusmateriaalien pinnoille, halkeamiin ja huokoisten materiaalien sisälle. Mikrobiologisilla tutkimuksilla voidaan vahvistaa tai sulkea pois mikrobivaurion mahdollisuus.

Mycometer-menetelmä mittaa NAHA-entsyymin avulla sienten kokonaispitoisuutta. Menetelmän suurimpia etuja ovat nopeus ja kuolleen kasvuston tunnistaminen. Merkittävimpinä haittapuolina voidaan pitää sitä, että menetelmällä ei voida tehdä lajitunnistusta sekä sitä, että NAHA-entsyymille on olemassa useita virhelähteitä, jotka täytyy huomioida tulosten tulkinnassa. Tehdyissä tutkimuksissa Mycometer pintanäyte on pärjännyt hyvin vauriovertailuasemassa. Myös ilmanäytteiden on todettu erottelevan hyvin homevaurioituneet rakennukset vertailukohteista.

Mycometer-menetelmän avulla saadaan sisäilmatutkimusten alkuvaiheessa nopeasti kartoitettua tilannetta mikrobivaurioiden osalta. Saatujen tulosten perusteella voidaan tarvittaessa tehdä lisätutkimuksia. Mycometer soveltuu myös viljelymenetelmien kanssa rinnakkain käytettäväksi, jolloin ne täydentävät toisiaan. Mycometer on hyvä menetelmä mikrobivaurion osoittamiseen, kun tulokset ovat selkeästi normaalia korkeampia, mutta luotettavia tulkintaohjeita Suomen olosuhteisiin kaivattaisiin.

Mould-damage has been traditionally examined through a laboratory sample, but new and rapid test methods are needed. In this bachelor’s thesis, the Mycometer technology is being analysed and reviewed for its strenghts and weaknesses. The suitability of this technology for different types of indoor air investigations was assessed. The objective was to define the credibility of the technology in mould-damage examinations through literacy and previous studies.

Mycometer measures total fungal biomass by NAHA enzyme. The biggest strenghts of the method are its quickness and its ability to recognise of dead organisms. The downsides include the facts that the method does not take in to account the mould species and that there are many possible false sources that can distort the results. In previous examinations, Mycometer surface and air samples have proven to be accurate to recognise mould-damaged buildings from baseline subjects.

With the Mycometer method it is possible to make a quick assessment of mould-damage in an early stage, and it is easy to move on to more extensive examinations if needed. Mycometer is suitable to be used side-by-side with a culture-based method, as they complete each other. Mycometer is a realiable method to prove a mould-damage, when the measured values are clearly beyond normal. However, interpretation guidelines for the Finnish circumstances are needed.