Niityn kaava : Koealueet nurmikoiden niityttämisestä Lepaalla

Abstract

Opinnäytetyö tutkii mahdollisuuksia rikastaa rakennetun ympäristön viheralueiden biodiversiteettiä nurmikkoja niityttämällä. Tätä varten tehtiin kasvillisuuskartoitukset Lepaan kampusalueelle 2019 perustetuille niittykoealueille, ja arvioitiin koeruutujen yleistä visuaalista ilmettä, sekä niiden biodiversiteettiä kartoitukseen perustuvien analyysien avulla. Tutkimuspainotteinen opinnäytetyö läpikäy biodiversiteettiin ja kasviyhteisön dynamiikkaan liittyvää teoriaa sekä esittelee niittykoealueilla käytetyt perustamis- ja ylläpitotavat. Kasvillisuuskartoituksen menetelmä sekä siihen pohjautuvat analyysit esitellään siten, että niitä voidaan käyttää opetusmateriaalina ja hyödyntää vastaavissa tutkimuksissa.

Niittykoealueiden perustamistavat: (A): Massanvaihto 100 mm ja kylvö, (B): Massanvaihto 100 mm ja niittymatto, (C): Laikkukylvö ja välien hiekkapintaus, (D): Hiekkapintaus ja kylvö, (E): Vanhan nurmikon pohja, ei perustamistoimenpiteitä, mutta hoitotavan muutos ja (F): Normaalisti hoidettu nurmikko – kontrolliruutu. Niittymattojen (B) siemenkylvöseos ei todennäköisesti ollut sama kuin muilla perustamistavoilla.

Perustamistapa (B) tuotti parhaan lajirunsauden. Muut tuottivat kontrollia huonomman runsauden alkukesästä, mutta (C) ja (A) kontrollia paremman runsauden loppukesästä. Monimuotoisuusindeksin arvo oli paras kontrollilla (F). Suojaheinän ja kaksisirkkaisten ruohovartisten suhde oli paras ruuduilla (A). (D):llä ja (E):llä oli suhteessa liikaa heinää, (B):llä liian vähän. Vain perustamistapa (B) tuotti tyydyttävän tuloksen biodiversiteetin ja visuaalisen ilmeen suhteen. Muiden perustamistapojen tulokset saattavat selittyä käytetyllä siemenkylvöseoksella: siemenet itivät huonosti. Siemenkylvöseoksen valintaan, siementen itävyyteen ja kylvön ajankohtaan on kiinnitettävä huomiota niittyä perustettaessa.