Helsingin kaupungin maapoliittiset sopimukset asuntorakentamisen ohjauksen näkökulmasta
Kuntsi, Juho (2021)
Kuntsi, Juho
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060313967
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060313967
Tiivistelmä
Tämän insinöörityön tavoitteena oli tutkia, kuinka maanomistajien tasapuolisuus ja segregaation vähentäminen toteutuvat Helsingin maankäyttösopimuksissa täydennysrakentamiskohteissa. Tutkimusaineiston muodostivat Helsingin kaupungin vuosina 2016–2020 laatimat maankäyttösopimukset ja niihin kirjatut ehdot ja keinot, joilla pyritään edistämään sopimuksen toteutumista.
Maankäyttö- ja rakennuslain 12a luvun mukaan asemakaavoitettavan maa-alueen omistajalla, joka saa merkittävää hyötyä tulevasta asemakaavasta, on velvollisuus osallistua kunnalle yhdyskuntarakentamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Asemakaavaa muutettaessa maankäyttösopimus toimii hyvänä välineenä alueiden kehittämiseen ja sopimuksissa pyritään sopimaan maanomistajan kanssa kustannuksiin osallistumisesta.
Työssä esiteltiin kuntatason maapolitiikkaa ja sen toteuttamisen eri keinoja. Lisäksi tarkasteltiin Helsingin kaupungin maapoliittisia linjoja sekä maankäyttösopimusmenettelyä osana yksityisen maan kaavoittamista.
Tarkastelluissa maankäyttösopimuksissa ei havaittu eroavaisuuksia eri maanomistajien kohtelussa. Sen sijaan ns. ARA-velvoitteen toteuttaminen, joka sisältyy Helsingin kaupungin asumisen ja siihen liittyvän maankäytön ohjelmaan (AM-ohjelma), tulisi olla maankäyttösopimuksissa johdonmukaisempaa. Tämä tukisi eri alueiden monipuolistamista ja vähentäisi segregaatiota. Kuitenkin kokonaisuudessaan Helsingin kaupungin solmimat maankäyttösopimukset näyttäytyvät suhteellisen toimivana välineenä Helsingin maapolitiikan hoidossa.
Insinöörityö on laadittu asuntosijoitusyhtiö SATO Oyj:n aloitteesta.
Maankäyttö- ja rakennuslain 12a luvun mukaan asemakaavoitettavan maa-alueen omistajalla, joka saa merkittävää hyötyä tulevasta asemakaavasta, on velvollisuus osallistua kunnalle yhdyskuntarakentamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Asemakaavaa muutettaessa maankäyttösopimus toimii hyvänä välineenä alueiden kehittämiseen ja sopimuksissa pyritään sopimaan maanomistajan kanssa kustannuksiin osallistumisesta.
Työssä esiteltiin kuntatason maapolitiikkaa ja sen toteuttamisen eri keinoja. Lisäksi tarkasteltiin Helsingin kaupungin maapoliittisia linjoja sekä maankäyttösopimusmenettelyä osana yksityisen maan kaavoittamista.
Tarkastelluissa maankäyttösopimuksissa ei havaittu eroavaisuuksia eri maanomistajien kohtelussa. Sen sijaan ns. ARA-velvoitteen toteuttaminen, joka sisältyy Helsingin kaupungin asumisen ja siihen liittyvän maankäytön ohjelmaan (AM-ohjelma), tulisi olla maankäyttösopimuksissa johdonmukaisempaa. Tämä tukisi eri alueiden monipuolistamista ja vähentäisi segregaatiota. Kuitenkin kokonaisuudessaan Helsingin kaupungin solmimat maankäyttösopimukset näyttäytyvät suhteellisen toimivana välineenä Helsingin maapolitiikan hoidossa.
Insinöörityö on laadittu asuntosijoitusyhtiö SATO Oyj:n aloitteesta.