Tukiohjaajan rooli kehitysvammaisen osallisuuden tukemisessa
Puustinen, Pirjo-Riitta (2021)
Puustinen, Pirjo-Riitta
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060213718
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060213718
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten itsenäisesti asuvan kehitysvammaisen sosiaalinen maailma rakentuu ja miten tukiohjauksen avulla voidaan tukea heidän mahdollisuuksiaan toimia itsenäisesti ympäröivässä maailmassa. Yhteiskunnassa olevien rakenteellisten muutosten myötä vanhakantainen laitosjärjestelmä on purkautumassa ja laitosasumisen rinnalle on rakentunut erimuotoisia palveluasumisen muotoja. Palveluasumisen muutokset tähtäävät kehitysvammaisten elinolojen parantamiseen, yhdenvertaiseen kansalaisuuteen ja oikeuteen elää ihmisarvoista elämää. Viime vuosien aikana laitosasumisen määrät ovat alentuneet ja tavoitteena on, että laitosmuotoisesti ei asuttaisi enää vuoden 2020 jälkeen.
Tutkimuksessa haastattelin, miten itsenäisesti asuvat kehitysvammaiset kokevat asumisensa ja miten heidän sosiaalinen osallisuutensa toteutuu. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, mikä on tukiohjaajien rooli sosiaalisen osallisuuden tukemisessa ja mitä tukea asiakkaat tarvitsevat, jotta heidän osallisuutensa yhteiskunnassa mahdollistuu. Tutkimuksen teoreettiseksi lähtökohdaksi osallisuuden tarkastalussa käytetiiin itsemääräämisteoriaa, jonka pohjalta itsenäistä asumista ja osallisuutta tarkasteltiin kyvykkyyden, omaehtoisuuden ja yhteenkuuluvuuden näkökulmasta käsin.
Tutkimus toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena ja aineisto kerättiin puolistukturoidun haastattelun avulla helmikuussa 2021. Tutkimukseen osallistui kahdeksan itsenäisesti asuvaa henkilöä. Tutkimustulosten mukaan kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat tyytyväisiä nykyiseen asumismuotoonsa ja yksinasuminen nähtiin vapautena tehdä asioita haluamallaan tavalla. Haastateltavat toivat esille sen, että tuttu asumisympäristö ja ryhmäkotien läheisyys toivat turvallisuuden tunnetta asumiseen. Tukiohjaajien käyntien määrää haastateltavat pitivät riittävinä ja tällä hetkellä tarvetta tuen lisäämiselle ei nähty. Haastateltavilla oli paljon taitoja tehdä asioita itsenäisesti, mutta haastatteluissa tuotiin esille hankaluus työtehtävien aloittamisessa tai asioiden loppuunsaattamisessa. Tähän kaivattiin tukiohjaajilta motivointia ja tuuppausta. Lisäksi tukiohjaajien rooli arvioitiin tärkeäksi viranomaisasioinneissa. Jatkokehittämisen kohteena olisi hyvä tarkastella enemmän tukea tarvitsevien kehitysvammaisten tarpeita osallisuuden tukemisessa.
Tutkimuksessa haastattelin, miten itsenäisesti asuvat kehitysvammaiset kokevat asumisensa ja miten heidän sosiaalinen osallisuutensa toteutuu. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, mikä on tukiohjaajien rooli sosiaalisen osallisuuden tukemisessa ja mitä tukea asiakkaat tarvitsevat, jotta heidän osallisuutensa yhteiskunnassa mahdollistuu. Tutkimuksen teoreettiseksi lähtökohdaksi osallisuuden tarkastalussa käytetiiin itsemääräämisteoriaa, jonka pohjalta itsenäistä asumista ja osallisuutta tarkasteltiin kyvykkyyden, omaehtoisuuden ja yhteenkuuluvuuden näkökulmasta käsin.
Tutkimus toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena ja aineisto kerättiin puolistukturoidun haastattelun avulla helmikuussa 2021. Tutkimukseen osallistui kahdeksan itsenäisesti asuvaa henkilöä. Tutkimustulosten mukaan kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat tyytyväisiä nykyiseen asumismuotoonsa ja yksinasuminen nähtiin vapautena tehdä asioita haluamallaan tavalla. Haastateltavat toivat esille sen, että tuttu asumisympäristö ja ryhmäkotien läheisyys toivat turvallisuuden tunnetta asumiseen. Tukiohjaajien käyntien määrää haastateltavat pitivät riittävinä ja tällä hetkellä tarvetta tuen lisäämiselle ei nähty. Haastateltavilla oli paljon taitoja tehdä asioita itsenäisesti, mutta haastatteluissa tuotiin esille hankaluus työtehtävien aloittamisessa tai asioiden loppuunsaattamisessa. Tähän kaivattiin tukiohjaajilta motivointia ja tuuppausta. Lisäksi tukiohjaajien rooli arvioitiin tärkeäksi viranomaisasioinneissa. Jatkokehittämisen kohteena olisi hyvä tarkastella enemmän tukea tarvitsevien kehitysvammaisten tarpeita osallisuuden tukemisessa.