Sairaalahoitoisen lapsen vajaaravitsemuksen tunnistaminen ja siinä käytettävät menetelmät : narratiivinen kirjallisuuskatsaus
Vanne, Alva; Seitoja, Sanni (2021)
Vanne, Alva
Seitoja, Sanni
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021052812288
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021052812288
Tiivistelmä
Vajaaravitsemus on haitallinen tila, jossa ravintoaineita ei saada riittävästi. Vajaaravitsemus vaikuttaa lapsen kasvuun ja kehitykseen ja sitä esiintyy sairaalahoitoisilla lapsilla. Erityisesti monidiagnoosiset sekä syöpää ja elimellisiä sairauksia sairastavat lapset ovat vajaaravitsemuksen riskissä. Tutkimuksen tarkoitus oli kirjallisuuskatsauksen avulla selvittää sairaalahoidossa olevien lasten vajaaravitsemuksen tunnistamisessa käytettäviä menetelmiä. Tutkimuksen tavoite on kehittää hoitohenkilökunnan osaamista lapsen vajaaravitsemuksen tunnistamisessa ja vajaaravitsemusmittarien käytössä. Opinnäytetyö toteutettiin toimeksiantona TYKS Lasten ja nuorten klinikalle.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä oli narratiivinen kirjallisuuskatsaus. Tiedonhakua tehtiin eri tietokannoista sekä manuaalisesti. Tulokset koostuivat 16 aihetta käsittelevästä tutkimuksesta, joista etsittiin tietoa sairaalahoitoisen lapsen vajaaravitsemuksen tunnistamisesta. Aineistot analysoitiin sisällönanalyysilla.
Ravitsemuksen tarkkailu on olennainen osa ravitsemushoitoa lapsipotilailla ja varhainen tunnistaminen on keskeistä vajaaravitsemuksen ehkäisyssä. Lapsen vajaaravitsemuksen tunnistamismenetelmiä ovat seulontamittarit, antropometriset mittaukset sekä ravitsemusterapeutin konsultaatio. Yleisten ja helposti sovellettavien vajaaravitsemusmittareiden käyttöä suositellaan muiden mittausmenetelmien rinnalla. Nykyisiä ravitsemuksen seulontamittareita on vaikea verrata keskenään, ja yhden ainoa seulontamittarin suosittelu on erittäin vaikeaa. Tutkimusten tuloksissa ilmeni ristiriitaa, mutta useampi tutkimus suositteli STRONGkids ja PYMS mittaria sekä antropometrisiä mittauksia niiden rinnalla.
Täydellisen ravitsemustilan arvioimiseen suositellaan yhtenäisten, yleisesti hyväksyttyjen arviointiperusteiden kehittämistä. Lisätutkimuksia tarvitaan siitä, mitä mittaria tulisi käyttää lapsipotilaalla. Suomeksi käännettyjä mittareita on vain kaksi, jotka ovat STRONGkids ja PNST. Suomessa käytettävistä mittareista tarvitaan lisätietoa.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä oli narratiivinen kirjallisuuskatsaus. Tiedonhakua tehtiin eri tietokannoista sekä manuaalisesti. Tulokset koostuivat 16 aihetta käsittelevästä tutkimuksesta, joista etsittiin tietoa sairaalahoitoisen lapsen vajaaravitsemuksen tunnistamisesta. Aineistot analysoitiin sisällönanalyysilla.
Ravitsemuksen tarkkailu on olennainen osa ravitsemushoitoa lapsipotilailla ja varhainen tunnistaminen on keskeistä vajaaravitsemuksen ehkäisyssä. Lapsen vajaaravitsemuksen tunnistamismenetelmiä ovat seulontamittarit, antropometriset mittaukset sekä ravitsemusterapeutin konsultaatio. Yleisten ja helposti sovellettavien vajaaravitsemusmittareiden käyttöä suositellaan muiden mittausmenetelmien rinnalla. Nykyisiä ravitsemuksen seulontamittareita on vaikea verrata keskenään, ja yhden ainoa seulontamittarin suosittelu on erittäin vaikeaa. Tutkimusten tuloksissa ilmeni ristiriitaa, mutta useampi tutkimus suositteli STRONGkids ja PYMS mittaria sekä antropometrisiä mittauksia niiden rinnalla.
Täydellisen ravitsemustilan arvioimiseen suositellaan yhtenäisten, yleisesti hyväksyttyjen arviointiperusteiden kehittämistä. Lisätutkimuksia tarvitaan siitä, mitä mittaria tulisi käyttää lapsipotilaalla. Suomeksi käännettyjä mittareita on vain kaksi, jotka ovat STRONGkids ja PNST. Suomessa käytettävistä mittareista tarvitaan lisätietoa.