Fysiologinen lähestymistapa huuliotteen muodostukseen trumpetinsoiton opetuksessa
Ruotsalainen, Johannes (2021)
Ruotsalainen, Johannes
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021052812079
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021052812079
Tiivistelmä
Vaskisoittimien huuliote on poikkeuksellinen kokonaisuus, jossa soittimen värähtelijänä toimivat soittajan omat huulet. Koska huulet ovat elävää kudosta, ja jokainen soittaja on lähtökohdiltaan erilainen, on soittajan oma fysiologia ratkaisevassa asemassa instrumentin toiminnan kannalta. Ajatus fysiologisesta lähestymistavasta heräsi omien opetuskokemuksien kautta, kun tietyt fyysiset piirteet oppilailla tekivät suukappaleen asettamisen huulille haasteelliseksi. Huuliotteen rakentaminen fysiologisista lähtökohdista pyrkii tarjoamaan yksilölähtöisiä ratkaisuja tilanteisiin, joissa oppilas ei yksinkertaisesti kykene käyttämään valtavirtametodeja.
Fysiologisen lähestymistavan keskeinen tutkimuskohde on huuliotteen muodostamiseen kehitetyt menetelmät, joita esittelen yksityiskohtaisesti tutkielman aikana. Menetelmien avulla on mahdollista löytää uusia lähestymistapoja tilanteisiin, joissa fyysiset ongelmat hampaissa, huulissa tai leuan rakenteessa estävät perinteisen huuliotteen muodostuksen. Menetelmistä nousee esiin ajatuksia, joilla on mahdollista tukea ongelmallisia tilanteita, mutta varsinaista yhtä yhteistä linjaa huuliotteen korjaamiseen ei ole tarjolla.
Tutkimusmenetelmänä käytän teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jossa korostetaan sekä teorian että aineiston merkitystä tutkimuksen ohjaajana. Tutkielmassa analyysi painottuu aineistosta esiin nouseviin näkökulmiin, jotka lopuksi kokoan yhteen teorialla huuliotteen yksilöllisyydestä. Lopputuloksena voidaan todeta, että menetelmät tarjoavat erinomaisia ratkaisuja huuliotteen ongelmiin, mutta huuliotteen rakentuminen täytyy tapahtua monen eri menetelmän turvin. Jokaista oppilasta pystytään auttamaan yksilölähtöisesti huuliotteen muodostuksessa, mutta tämä täytyy tehdä kompensaation turvin, jolloin ongelmia pyritään lieventämään esimerkiksi leuan asentoa muuttamalla. Tällä tavoin oppilaan huulet saadaan värähtelemään mahdollisimman tehokkaasti. Koska muutokset täytyy tehdä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, on oppilaan fysiologiaa tarkasteltava jo ensimmäisen soittotunnin aikana ja puututtava mahdollisiin ongelmiin uusien lähestymistapojen valossa.
Lopuksi otan kantaa vaskipedagogiikan yksipuolisuuteen, jossa ajatukset tiettyjen oppilaiden soveltumattomuudesta trumpetinsoittajaksi elävät edelleen vahvana. Tästä ideologiasta tulisi päästää irti ja lähestyä huuliotteen rakennusta oppilaslähtöisesti. Valitettavasti kiinnostusta uusien menetelmien löytämiseen on niukasti tarjolla, eikä vanhentuneista opetusmalleista haluta edelleenkään päästää irti. Herää kysymys, ovatko yksipuoliset menetelmät ammattitaidon puutetta, vai eikö tietoa ole riittävästi tarjolla uusien opetusmenetelmien tueksi? The embouchure is a delicate setup, where the vibrator of the brass instrument is the player's own lips. Because the lips are formed by living tissues and each player is individual, the physiology plays a great role in embouchure development. The idea of a physiological approach arose through the thesis author’s own teaching experiences, where certain physical factors in students made placing a mouthpiece on the lips extremely challenging. Forming an embouchure from a physiological point of view tends to provide individual-based solutions to situations where the student is simply unable to use any of the mainstream methods.
The key topics in this study are the methods developed for embouchure formation. The methods make it possible to find new approaches to situations where physical problems in the teeth, lips or jaw structure prevent the formation of a traditional embouchure. These methods give ideas that can support problematic situations, but none of them can offer only one solution that would work for everyone.
As a result, the methods offer excellent solutions to embouchure problems, but the embouchure formation must be based on several different methods instead of only one. Each student can be assisted on an individual basis in forming the embouchure but this must be done through carefully planning. The most important matter is moving the chin forward and aligning the teeth so that the student is able to buzz the lips as freely as possible. Because adjustments need to be made at an early stage, the student’s physiology needs to be studied carefully to address the potential problems.
Unfortunately, there is little research and interest in finding new methods and teachers are unwilling to abandon outdated teaching methods. The main reason for this is that there is simply not enough information and training available to support any of the new teaching methods. Hopefully this will change in the future and brass teachers start to show more interest in individual-oriented methods.
Fysiologisen lähestymistavan keskeinen tutkimuskohde on huuliotteen muodostamiseen kehitetyt menetelmät, joita esittelen yksityiskohtaisesti tutkielman aikana. Menetelmien avulla on mahdollista löytää uusia lähestymistapoja tilanteisiin, joissa fyysiset ongelmat hampaissa, huulissa tai leuan rakenteessa estävät perinteisen huuliotteen muodostuksen. Menetelmistä nousee esiin ajatuksia, joilla on mahdollista tukea ongelmallisia tilanteita, mutta varsinaista yhtä yhteistä linjaa huuliotteen korjaamiseen ei ole tarjolla.
Tutkimusmenetelmänä käytän teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jossa korostetaan sekä teorian että aineiston merkitystä tutkimuksen ohjaajana. Tutkielmassa analyysi painottuu aineistosta esiin nouseviin näkökulmiin, jotka lopuksi kokoan yhteen teorialla huuliotteen yksilöllisyydestä. Lopputuloksena voidaan todeta, että menetelmät tarjoavat erinomaisia ratkaisuja huuliotteen ongelmiin, mutta huuliotteen rakentuminen täytyy tapahtua monen eri menetelmän turvin. Jokaista oppilasta pystytään auttamaan yksilölähtöisesti huuliotteen muodostuksessa, mutta tämä täytyy tehdä kompensaation turvin, jolloin ongelmia pyritään lieventämään esimerkiksi leuan asentoa muuttamalla. Tällä tavoin oppilaan huulet saadaan värähtelemään mahdollisimman tehokkaasti. Koska muutokset täytyy tehdä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, on oppilaan fysiologiaa tarkasteltava jo ensimmäisen soittotunnin aikana ja puututtava mahdollisiin ongelmiin uusien lähestymistapojen valossa.
Lopuksi otan kantaa vaskipedagogiikan yksipuolisuuteen, jossa ajatukset tiettyjen oppilaiden soveltumattomuudesta trumpetinsoittajaksi elävät edelleen vahvana. Tästä ideologiasta tulisi päästää irti ja lähestyä huuliotteen rakennusta oppilaslähtöisesti. Valitettavasti kiinnostusta uusien menetelmien löytämiseen on niukasti tarjolla, eikä vanhentuneista opetusmalleista haluta edelleenkään päästää irti. Herää kysymys, ovatko yksipuoliset menetelmät ammattitaidon puutetta, vai eikö tietoa ole riittävästi tarjolla uusien opetusmenetelmien tueksi?
The key topics in this study are the methods developed for embouchure formation. The methods make it possible to find new approaches to situations where physical problems in the teeth, lips or jaw structure prevent the formation of a traditional embouchure. These methods give ideas that can support problematic situations, but none of them can offer only one solution that would work for everyone.
As a result, the methods offer excellent solutions to embouchure problems, but the embouchure formation must be based on several different methods instead of only one. Each student can be assisted on an individual basis in forming the embouchure but this must be done through carefully planning. The most important matter is moving the chin forward and aligning the teeth so that the student is able to buzz the lips as freely as possible. Because adjustments need to be made at an early stage, the student’s physiology needs to be studied carefully to address the potential problems.
Unfortunately, there is little research and interest in finding new methods and teachers are unwilling to abandon outdated teaching methods. The main reason for this is that there is simply not enough information and training available to support any of the new teaching methods. Hopefully this will change in the future and brass teachers start to show more interest in individual-oriented methods.