Isätyön ammattilaisten näkemyksiä isätyön tilanteesta terveydenhuollon palveluissa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata ammattilaisten näkemyksiä isätyöstä terveydenhuollon palveluissa. Tavoitteena on kuvata isien asemaa, isyyden tukea ja näihin vaikuttavia tekijöitä sekä isätyön juurtumista edistäviä tekijöitä palveluissa. Näiden näkemyksien avulla tuodaan esille tekijöitä, joiden avulla isätyötä voidaan kehittää eri terveydenhuollon palveluissa. Opinnäytetyö suunniteltiin yhteistyössä Miessakit Ry:n kanssa ja haastateltaviksi kutsuttiin henkilöitä, jotka ovat tehneet isätyötä eri organisaatioissa.

Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä avataan isän aseman kehittymistä yhteiskunnassa, sekä isän merkitystä perheessä ja lapsen kehityksen tukena. Viitekehys tarjoaa tietoa myös isyyden tueksi tarjotuista hankkeista, isien tuen tarpeesta ja tuesta terveydenhuollon palveluissa. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena haastattelemalla kolmea isätyötä tehnyttä ammattilaista. Opinnäytetyön aineisto kerättiin teemahaastatteluiden avulla ja analysoinnin apuna käytettiin induktiivista sisällön analyysiä.

Opinnäytetyön tuloksista muodostui 20 alaluokkaa, jotka asettuivat teemojen mukaisesti. Teemoja olivat isien asemaan vaikuttavat tekijät terveydenhuollon palveluissa, Isyyden tuki ja siihen vaikuttavat tekijät terveydenhuollossa ja perheille tarkoitetuissa palveluissa sekä isyyden tukemisen juurtumista edistävät tekijät palveluissa. Tulokset esitetään raportissa kyseisten teemojen mukaisesti.

Opinnäytetyön tuloksista ilmenee, että terveydenhuollon palvelut ovat osittain vielä äitikeskeisiä. Myös isän asemaan vaikuttaa isän oma rooli vanhempana. Isän asema on kuitenkin viimevuosikymmenien aikana parantunut ja isiä halutaan huomioida entistä enemmän palveluissa. Isätyötä jarruttavia tekijöitä ovat palveluiden saavutettvuuden haasteet ja resurssit. Myös terveydenhuollon ammattilaisten eroavaisuudet isät huomioon ottavassa työotteessa vaikuttavat eri tukitoimien jalkauttamiseen.

Tulosten perusteella voidaan päätellä, että isätyön mahdollisuuden kasvaisivat, jos isätyön vaikuttavuutta arvioitaisiin niissä kunnissa, joissa isätyötä on tehty jo pidemmän aikaa. Näin rohkaistaisiin muita kuntia aloittamaan toimintaa myös omissa palveluissa. Vaikuttavuusarviointi tukee myös erilaisten suositusten muodostumista ja kehittämistä. Mitä enemmän tehdään isätyötä ja sen vaikuttavuutta seurataan, sitä enemmän saamme hyvää tietoa palvelun aseman vakiinnuttamiseksi. Edellisten hankkeiden tuomia työkaluja voisi myös tulevaisuudessa rohkeasti jalkauttaa organisaatioihin, jotta organisaatioilla on työkaluja tutkia omaa toimintaansa myös isänäkökulmasta.