Dronella tuotetun ilmalaserkeilausaineiston patoturvallisuusvertailu
Kumpula, Santeri (2021)
Kumpula, Santeri
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105179054
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105179054
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli vertailla ilmalaserkeilattua aineistoa takymetrillä ja GNSS-paikannuksella tehtyihin mittauksiin maa- ja betonipadoilta. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää mahdolliset poikkeavuudet tehtyjen mittausten välillä. Työn toimeksiantajana oli Mitta Oy.
Opinnäytetyössä kerrottiin ilmalaserkeilauksen historiasta, mittauksissa käytettyjen laitteiden ominaisuuksista, patoturvallisuudesta, lennättämiseen liittyvistä laeista, työn suorittamisesta, tuloksista ja pohdinnoista.
Työssä käytetty aineisto tuotettiin YellowScan-keilaimella, joka oli kiinnitettynä geodroneen. Vertailtavana aineistona käytettiin takymetrillä ja GNSS-paikannuksella tehtyjä mittauksia patojen harjoilta. Vertailu suoritettiin tekemällä raportti korkeusvaihteluista ilmalaserkeilauksen maastomallin ja takymetrimittausten sekä GNSS-mittausten välillä. Lisäksi kerättyä mittausaineistoa vertailtiin poikki- ja pituusleikkauksin.
Tulokset osoittivat, että laskereilausaineisto oli vertailussa lähempänä GNSS-mittausta kuin takymetrillä tehtyä mittausta. Takymetrillä mitattujen pisteiden keskiarvo oli vertailussa 1,2 senttimetriä ilmalaserkeilauksen alapuolella, kun taas GNSS-mittauksen pisteet olivat 0,2 senttimetriä ilmalaserkeilausta ylempänä. Kuitenkin laserkeilausaineistossa oli vertailtavalla alueella kohtia, joissa ei ollut odotettua määrää pisteitä. Poikkileikkauksien osalta poikkeavuudet vaihtelivat tasaisen ja epätasaisen maanpinnan välillä. Padon harjalla tasaisella maanpinnalla erot takymetrimittauksen ja ilmalaserkeilauksen pisteissä olivat enintään 4 senttimetriä, kun taas epätasaisessa maastossa erot olivat noin 5–30 senttimetriä.
Opinnäytetyössä kerrottiin ilmalaserkeilauksen historiasta, mittauksissa käytettyjen laitteiden ominaisuuksista, patoturvallisuudesta, lennättämiseen liittyvistä laeista, työn suorittamisesta, tuloksista ja pohdinnoista.
Työssä käytetty aineisto tuotettiin YellowScan-keilaimella, joka oli kiinnitettynä geodroneen. Vertailtavana aineistona käytettiin takymetrillä ja GNSS-paikannuksella tehtyjä mittauksia patojen harjoilta. Vertailu suoritettiin tekemällä raportti korkeusvaihteluista ilmalaserkeilauksen maastomallin ja takymetrimittausten sekä GNSS-mittausten välillä. Lisäksi kerättyä mittausaineistoa vertailtiin poikki- ja pituusleikkauksin.
Tulokset osoittivat, että laskereilausaineisto oli vertailussa lähempänä GNSS-mittausta kuin takymetrillä tehtyä mittausta. Takymetrillä mitattujen pisteiden keskiarvo oli vertailussa 1,2 senttimetriä ilmalaserkeilauksen alapuolella, kun taas GNSS-mittauksen pisteet olivat 0,2 senttimetriä ilmalaserkeilausta ylempänä. Kuitenkin laserkeilausaineistossa oli vertailtavalla alueella kohtia, joissa ei ollut odotettua määrää pisteitä. Poikkileikkauksien osalta poikkeavuudet vaihtelivat tasaisen ja epätasaisen maanpinnan välillä. Padon harjalla tasaisella maanpinnalla erot takymetrimittauksen ja ilmalaserkeilauksen pisteissä olivat enintään 4 senttimetriä, kun taas epätasaisessa maastossa erot olivat noin 5–30 senttimetriä.