Ukosta, kummituksesta ja vähän kissoistakin – Tarinasäveltäen lapsen maailma tutummaksi päiväkodin aikuisille
Sinkko, Emmi; Nummi, Vilma (2012)
Sinkko, Emmi
Nummi, Vilma
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112015758
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112015758
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tavoitteena oli tarkastella, miten tarinasäveltäminen soveltuu musiikkikasvatuksen menetelmäksi päiväkoti Impivaarassa. Lisäksi tavoitteinamme oli: tarinasäveltäminen jää elämään päiväkoti Impivaaraan, oma kehittymisemme tarinasävellyttäjinä sekä tuoda esille lasten mielipiteitä tarinasäveltämisestä. Saimme tutkimusluvan Helsingin kaupungilta ja toteutimme opinnäytetyömme syksyllä 2012, osana Luotain–hanketta. Tarinasäveltämisen kehittäjä Hanna Hakomäki toimi työnohjaajanamme koko opinnäytetyöprosessin ajan. Ohjasimme yhdeksän tarinasäveltämistuokiota, järjestimme kenraaliharjoitukset ja konsertin sekä työntekijöiden perehdytystuokion. Tarinasäveltämistuokioihin osallistui kolme lasta esikouluryhmästä. Perehdytystuokioon osallistui neljä työntekijää eri ryhmistä, lisäksi Hakomäki oli mukana asiantuntijan ja tarkkailijan roolissa.
Keräsimme teoriaosuuttamme varten tietoa lapsilähtöisyydestä, musiikkikasvatuksesta, tarinasäveltämisestä, kuvionuoteista sekä musiikin vaikutuksesta lapseen käyttäen monipuolisesti kirjoja, Internetiä ja lehtiä. Hakomäen kanssa käydyistä tapaamisista saimme paljon uutta ajankohtaista ja hyödyllistä tietoa tarinasäveltämisestä. Perehdytystuokiossa käytimme SWOT-analyysia, jonka avulla selvitimme työntekijöiden mielipiteitä tarinasäveltämisestä sekä sen sovellettavuudesta päiväkodissa. Työntekijät löysivät menetelmästä monia hyviä puolia. Haasteena koettiin muun muassa resurssipula sekä tarinasävellysten ylös- ja puhtaaksikirjoittaminen. Työntekijät uskoivat, että aikovat ottaa tarinasäveltämisen yhdeksi Impivaaran musiikkikasvatuksen menetelmäksi.
Tarinasäveltäminen on lapsilähtöinen menetelmä. Se syntyi Espoossa vuosina 1999–2001, kun aikuinen herkistyi aidosti kuuntelemaan lasta. Jotta toimintaa voidaan sanoa tarinasäveltämiseksi, tulee tarinasäveltämisen neljän periaatteen toteutua. Menetelmän lapsilähtöisyys korostuu siten, että aikuinen ei ohjaa lasta, vaan lapsi saa itse päättää millaisen teoksen tekee. Aikuinen, tarinasävellyttäjä, on kuuntelijan ja muistiinmerkitsijän roolissa. Muistiinmerkitsemisen apuvälineenä käytetään Kaarlo Uusitalon kehittämiä kuvionuotteja, jotka ovat lapsille tuttuja muotoja ja värejä, kuten punainen ympyrä ja sininen neliö.
Opinnäytetyömme ydin ovat tarinasäveltämistuokiot, jotka onnistuivat suunnitelmien mukaisesti. Kolmen kerran aikana jokainen lapsi teki kolme tarinasävellystä, jokainen omalla tyylillään. Oli hienoa saada kuulla erilaisia tarinoita. Näin me pääsimme lähemmäksi tarinasävellystuokioihin osallistuneiden Kallen, Liisan ja Maijan maailmaa. Opinnäytetyömme on onnistunut, sillä kaikki tavoitteemme toteutuivat.
Keräsimme teoriaosuuttamme varten tietoa lapsilähtöisyydestä, musiikkikasvatuksesta, tarinasäveltämisestä, kuvionuoteista sekä musiikin vaikutuksesta lapseen käyttäen monipuolisesti kirjoja, Internetiä ja lehtiä. Hakomäen kanssa käydyistä tapaamisista saimme paljon uutta ajankohtaista ja hyödyllistä tietoa tarinasäveltämisestä. Perehdytystuokiossa käytimme SWOT-analyysia, jonka avulla selvitimme työntekijöiden mielipiteitä tarinasäveltämisestä sekä sen sovellettavuudesta päiväkodissa. Työntekijät löysivät menetelmästä monia hyviä puolia. Haasteena koettiin muun muassa resurssipula sekä tarinasävellysten ylös- ja puhtaaksikirjoittaminen. Työntekijät uskoivat, että aikovat ottaa tarinasäveltämisen yhdeksi Impivaaran musiikkikasvatuksen menetelmäksi.
Tarinasäveltäminen on lapsilähtöinen menetelmä. Se syntyi Espoossa vuosina 1999–2001, kun aikuinen herkistyi aidosti kuuntelemaan lasta. Jotta toimintaa voidaan sanoa tarinasäveltämiseksi, tulee tarinasäveltämisen neljän periaatteen toteutua. Menetelmän lapsilähtöisyys korostuu siten, että aikuinen ei ohjaa lasta, vaan lapsi saa itse päättää millaisen teoksen tekee. Aikuinen, tarinasävellyttäjä, on kuuntelijan ja muistiinmerkitsijän roolissa. Muistiinmerkitsemisen apuvälineenä käytetään Kaarlo Uusitalon kehittämiä kuvionuotteja, jotka ovat lapsille tuttuja muotoja ja värejä, kuten punainen ympyrä ja sininen neliö.
Opinnäytetyömme ydin ovat tarinasäveltämistuokiot, jotka onnistuivat suunnitelmien mukaisesti. Kolmen kerran aikana jokainen lapsi teki kolme tarinasävellystä, jokainen omalla tyylillään. Oli hienoa saada kuulla erilaisia tarinoita. Näin me pääsimme lähemmäksi tarinasävellystuokioihin osallistuneiden Kallen, Liisan ja Maijan maailmaa. Opinnäytetyömme on onnistunut, sillä kaikki tavoitteemme toteutuivat.