Metallirumpalin tuplapedaalitekniikoita ja kestävyyttä : Flatfoot-tekniikka ja nilkkatekniikka
Lassila, Hanna-Leena (2021)
Lassila, Hanna-Leena
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105077711
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105077711
Tiivistelmä
Tässä ongelmanratkaisukeskeisessä opinnäytetyössä tarkasteltiin flatfoot- ja nilkkatekniikka-nimisiä tuplapedaalitekniikoita sekä niiden harjoittelua kestävyysharjoittelun työkaluja ja periaatteita soveltamalla. Tarkoitus oli luoda tarkka analyysi flatfoot-tekniikasta ja nilkkatekniikasta. Tarkoituksena oli myös kehittää uudenlaisia keinoja ja työkaluja näiden harjoitteluun sekä harjoittelun jaksottamiseen huomioiden harjoituskertojen kuormitustasoja sekä riittävää palautumista.
Opinnäytetyö sisältää tarkan analyysin flatfoot- ja nilkkatekniikasta ja näiden teknisesti puhtaasta toteutuksesta sekä soveltuvuudesta eri tempoalueille. Työssä sivutaan myös tekniikoiden toteutukseen vaikuttavia fyysisiä ja mekaanisia tekijöitä, kuten pedaalijousien kireyttä ja näiden oikeanlaisten asetuksien löytymistä suhteessa alaraajojen painoon ja liikkuvuuteen. Pedaalien kaikkia ominaisuuksia ja asetusmahdollisuuksia ei kuitenkaan käydä tarkasti tässä työssä läpi, sillä pääpaino on jalkatekniikoiden opettelussa omaa lihastyöskentelyä kehittämällä. Työssä sovelletaan myös tuplapedaalitekniikoiden harjoitteluun kolmea eri kestävyysharjoittelun tehotasoa: peruskestävyysharjoittelua, vauhtikestävyysharjoittelua ja maksimikestävyysharjoittelua. Tässä otetaan huomioon rumpujen soiton kuormittavuus metallimusiikin kontekstissa. Soittotekniikoiden kehittämisen lisäksi kasvatetaan niin sanottua lajisidonnaista kestävyyskuntoa, joka on merkittävä asia metallirumpalin työssä.
Yhtä ainoaa ja kaikille soveltuvaa tapaa harjoitella on mahdoton muodostaa. Tähän vaikuttavat muun muassa yksilön omat tavoitteet, motivaatio, ajankäytön mahdollisuudet ja harjoittelutausta. Työssä kuitenkin tuodaan esiin muutamia konkreettisia harjoitteluesimerkkejä ja havaintoja näiden harjoitusmenetelmien vaikutuksista. Johtopäätöksenä voi sanoa, että jo puhtaan soittotekniikan harjoitteluun sekä matalatehoiseen peruskestävyystason harjoitteluun panostamalla saa parannettua metallimusiikin soittamisen vaatimaa kestävyyttä huomattavasti. Taloudellisen ja energiaa säästävän lajitekniikan hallinta vaikuttaa parantavan kestävyyttä niin urheilussa kuin rumpujen soitossakin. Kovatehoinen harjoittelu puolestaan auttaa kehoa adaptoitumaan fyysisiin ponnistuksiin ja nopeasti soittamiseen. Kovatehoisen harjoittelun määrää on kuitenkin suositeltavaa pitää maltillisena, jotta keho ehtii palautua riittävästi harjoitusten välillä. Riittävä palautuminen ja lepo ovat kehittymisen kannalta yhtä merkittäviä kuin harjoitusärsykkeetkin.
Opinnäytetyö sisältää tarkan analyysin flatfoot- ja nilkkatekniikasta ja näiden teknisesti puhtaasta toteutuksesta sekä soveltuvuudesta eri tempoalueille. Työssä sivutaan myös tekniikoiden toteutukseen vaikuttavia fyysisiä ja mekaanisia tekijöitä, kuten pedaalijousien kireyttä ja näiden oikeanlaisten asetuksien löytymistä suhteessa alaraajojen painoon ja liikkuvuuteen. Pedaalien kaikkia ominaisuuksia ja asetusmahdollisuuksia ei kuitenkaan käydä tarkasti tässä työssä läpi, sillä pääpaino on jalkatekniikoiden opettelussa omaa lihastyöskentelyä kehittämällä. Työssä sovelletaan myös tuplapedaalitekniikoiden harjoitteluun kolmea eri kestävyysharjoittelun tehotasoa: peruskestävyysharjoittelua, vauhtikestävyysharjoittelua ja maksimikestävyysharjoittelua. Tässä otetaan huomioon rumpujen soiton kuormittavuus metallimusiikin kontekstissa. Soittotekniikoiden kehittämisen lisäksi kasvatetaan niin sanottua lajisidonnaista kestävyyskuntoa, joka on merkittävä asia metallirumpalin työssä.
Yhtä ainoaa ja kaikille soveltuvaa tapaa harjoitella on mahdoton muodostaa. Tähän vaikuttavat muun muassa yksilön omat tavoitteet, motivaatio, ajankäytön mahdollisuudet ja harjoittelutausta. Työssä kuitenkin tuodaan esiin muutamia konkreettisia harjoitteluesimerkkejä ja havaintoja näiden harjoitusmenetelmien vaikutuksista. Johtopäätöksenä voi sanoa, että jo puhtaan soittotekniikan harjoitteluun sekä matalatehoiseen peruskestävyystason harjoitteluun panostamalla saa parannettua metallimusiikin soittamisen vaatimaa kestävyyttä huomattavasti. Taloudellisen ja energiaa säästävän lajitekniikan hallinta vaikuttaa parantavan kestävyyttä niin urheilussa kuin rumpujen soitossakin. Kovatehoinen harjoittelu puolestaan auttaa kehoa adaptoitumaan fyysisiin ponnistuksiin ja nopeasti soittamiseen. Kovatehoisen harjoittelun määrää on kuitenkin suositeltavaa pitää maltillisena, jotta keho ehtii palautua riittävästi harjoitusten välillä. Riittävä palautuminen ja lepo ovat kehittymisen kannalta yhtä merkittäviä kuin harjoitusärsykkeetkin.