"Jotta nykyisin pääsisi huipulle ja vielä pysyisi siellä, on urheilijan oltava itsenäinen, henkisesti vahva ja ehjä ihminen." : kasvatusnäkökulma ammattivalmentajien työssä
Potaseff, Iina (2012)
Potaseff, Iina
HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112115889
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112115889
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää näkyykö kasvatusnäkökulma ammattivalmentajien (taso 4) toimintaa ohjaavissa valmennusfilosofioissa.
Tutkimusongelmat olivat:
1. Nouseeko ammattivalmentajien toimintaa ohjaavissa valmennusfilosofioissa kasvatusnäkökulma esille?
2. Jos se ei nouse, mikä piirre siellä korostuu?
3. Jos nousee, mitä kasvatuksen osa-alueita/ ulottuvuuksia niistä löytyy?
Tutkimus toteutettiin Itä-Suomen Liikuntaopistossa opiskelleiden ammattivalmentajien näyttöihin kirjoittamista valmennusfilosofioista. Tutkimusmenetelmänä oli laadullinen narratiivinen tapaustutkimus, jonka aineistossa oli myös elämänkerrallisia piirteitä. Tavoitteena oli tuoda hyvin kokonaisvaltaisesti tämän joukon ajatuksia valmennuksen kasvatustoiminnasta yleiseen tietoisuuteen.
Tutkimuksen perusteella valmennuksen kasvatusnäkökulma on selkeästi tiedostettu ammattivalmentajien ajatuksissa ja toiminnassa. Sen laajuuteen ja syvyyteen vaikuttaa kaikkein eniten valmentajan ihmiskäsitys ja tietoisuus omasta itsestä valmentajana. Johtamistyylillä ei suoranaisesti havaittu olevan yhteneväisyyttä kasvatusnäkökulmaan tai sen puuttumiseen. Kasvatuksen osa-alueita toivat vähiten esille valmentajat, jotka toteuttivat valmennustaan hyvin autoritäärisesti ja suhde urheilijaan pidettiin hyvin etäisenä, tulokset tulevat kovalla työllä ja menestys on toiminnan onnistumisen mittari.
Niissä valmennusfilosofioissa joissa kasvatusnäkökulma oli löydettävissä, korostui toiminnan urheilijalähtöisyys sekä urheilijan ajattelua, itsetuntoa ja itsenäisyyttä tukevat toimintatavat. Urheilija nähtiin kokonaisvaltaisena ihmisenä. Kaikkein tärkeimpänä ominaisuutena kasvatuksen näkökulmasta pidettiin palautteen antamista. Valmennustilanteiden sosiaalisuus, vuorovaikutus ja kasvatuksellisuus tuotiin myös esille. Tunnetilanteet jäivät vähemmälle huomiolle.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että koulutetut ammattivalmentajat ymmärtävät kasvatuksen tärkeäksi osaksi valmennustoimintaansa ja tiedostavat vastuunsa.
Tutkimusongelmat olivat:
1. Nouseeko ammattivalmentajien toimintaa ohjaavissa valmennusfilosofioissa kasvatusnäkökulma esille?
2. Jos se ei nouse, mikä piirre siellä korostuu?
3. Jos nousee, mitä kasvatuksen osa-alueita/ ulottuvuuksia niistä löytyy?
Tutkimus toteutettiin Itä-Suomen Liikuntaopistossa opiskelleiden ammattivalmentajien näyttöihin kirjoittamista valmennusfilosofioista. Tutkimusmenetelmänä oli laadullinen narratiivinen tapaustutkimus, jonka aineistossa oli myös elämänkerrallisia piirteitä. Tavoitteena oli tuoda hyvin kokonaisvaltaisesti tämän joukon ajatuksia valmennuksen kasvatustoiminnasta yleiseen tietoisuuteen.
Tutkimuksen perusteella valmennuksen kasvatusnäkökulma on selkeästi tiedostettu ammattivalmentajien ajatuksissa ja toiminnassa. Sen laajuuteen ja syvyyteen vaikuttaa kaikkein eniten valmentajan ihmiskäsitys ja tietoisuus omasta itsestä valmentajana. Johtamistyylillä ei suoranaisesti havaittu olevan yhteneväisyyttä kasvatusnäkökulmaan tai sen puuttumiseen. Kasvatuksen osa-alueita toivat vähiten esille valmentajat, jotka toteuttivat valmennustaan hyvin autoritäärisesti ja suhde urheilijaan pidettiin hyvin etäisenä, tulokset tulevat kovalla työllä ja menestys on toiminnan onnistumisen mittari.
Niissä valmennusfilosofioissa joissa kasvatusnäkökulma oli löydettävissä, korostui toiminnan urheilijalähtöisyys sekä urheilijan ajattelua, itsetuntoa ja itsenäisyyttä tukevat toimintatavat. Urheilija nähtiin kokonaisvaltaisena ihmisenä. Kaikkein tärkeimpänä ominaisuutena kasvatuksen näkökulmasta pidettiin palautteen antamista. Valmennustilanteiden sosiaalisuus, vuorovaikutus ja kasvatuksellisuus tuotiin myös esille. Tunnetilanteet jäivät vähemmälle huomiolle.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että koulutetut ammattivalmentajat ymmärtävät kasvatuksen tärkeäksi osaksi valmennustoimintaansa ja tiedostavat vastuunsa.