Itseohjautuvuuden toteutuminen vanhustyön toimintaympäristössä: itseohjautuvuuden elementit, kehittämistarpeet ja esimiehen tuen merkitys

Abstract

Itseohjautuvuuden merkitys vanhustyössä on kasvanut, kun sosiaali- ja terveysalan on palveltava asiakasta yhä paremmin supistuvilla resursseilla, ja samalla huolehdittava työntekijöiden jaksamisesta. Valtakunnallisen SoteDialogit muutoksessa- johtaminen, työhyvinvointi ja tuloksellisuus hankkeen (2019–2022) yhtenä tarkoituksena on kehittää ja vahvistaa organisaatioiden ja henkilöstön itseohjautuvuutta.

Tässä opinnäytetyössä analysoitiin SoteDialogit -hankkeessa toteutetun kyselyn vastauksia. Tarkoituksena oli tutkia, mitkä eri itseohjautuvuutta tukevat elementit toteutuvat tutkimuksen kohderyhmänä olevissa vanhustyön organisaatioissa parhaiten. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuoda esiin, miten vanhustyön itseohjautuvissa tiimeissä työskentelevät ammattilaiset haluavat kehittää itseohjautuvaa työskentelytapaa, ja miten johtamisella voidaan tukea itseohjautuvuuden toteutumista vanhustyössä.

Itseohjautuvuutta lähestyttiin yksilön näkökulmasta itseohjautuvuusteorian kautta. Itseohjautuvuutta tukevina elementteinä tarkasteltiin kokemusta omaehtoisuudesta, kyvykkyydestä ja yhteenkuuluvuudesta. Itseohjautuvuutta tarkasteltiin myös organisaation näkökulmasta. Itseohjautuvuutta tukevien elementtien ja esimiestyön osalta vastauksia analysoitiin määrällisiä analyysimenetelmiä käyttämällä. Itseohjautuvissa tiimeissä työskentelevien kehittämisehdotuksia analysoitiin teemoittelun avulla.

Tutkimuskohteena olevissa vanhustyön organisaatioissa itseohjautuvuuden elementeistä toteutuu parhaiten yhteenkuuluvuuden kokeminen. Kyvykkyyden, ja etenkin omaehtoisuuden kokemisessa on kehitettävää. Työntekijät toivovat enemmän vaikutusmahdollisuuksia työhönsä, ja osa kokee, että heillä olisi valmiuksia nykyistä vaativampaankin työhön. Itseohjautuvissa tiimeissä työskentelevät toivovat vuorovaikutuksen, tiedon jakamisen, vastuun ottamisen ja vapauden antamisen kehittämistä. Esimiehen antamalla tuella ja avulla todettiin olevan merkitystä siihen, miten omaehtoisuuden ja yhteenkuuluvuuden kokeminen toteutuu.

The importance of self-directing in elderly work has increased as the social and health sector must serve the client even better with shrinking resources, while at the same time taking care of employees` well-being. One of the purposes of the nationwide SoteDialogit in change-leadership, workplace well-being and productivity project (2019–2022) is to improve and strengthen the self-directing of organizations and personnel. In this thesis, the answers to the survey implemented in the SoteDialogit -project were analyzed. The aim was to investigate which different elements supporting self-directing were best implemented in the elderly work organizations that were the target group of the study. The intention of the thesis was to highlight how elderly work professionals working in self-directing teams want to develop a self-directed way of working, and how management can support the implementation of self-directed work in elderly work. Self-directing was approached from an individual’s perspective through self-determination theory. Experience of autonomy, ability and cohesion were examined as supporting elements of self-directing. Self-directing was also examined from an organizational perspective. For elements supporting self—directing and managerial work, responses were analyzed using quantitative analysis methods. Development suggestions of those working in self-directed teams were analyzed using thematic design. Among the elements of self-direction in the elderly work organizations that are the subject of the research, the experience of cohesion is best realized. There is room for improvement in experiencing ability, and especially autonomy. Employees wish for more influence in their work and some feel that they have the capasity for even more demanding work. Those working in self-directed teams hope for improvement in interaction, information sharing, taking responsobility and giving freedom. The support and assistance provided by the supervisor was found to be relevant to how the experience of autonomy and cohesion is realised.