Sanat ennen säveltä
Heikkilä, Aili (2021)
Heikkilä, Aili
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104074374
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104074374
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on jatkoa ensimmäiselle, antiikin filosofien musiikkikäsityksiä käsitelleelle, opinnäytetyölleni. Tavoitteena oli löytää Aristoteleen mimesiksen ja Frescobaldin aarian Così mi disprezzaten välillä mahdollisesti havaittavia yhteyksiä. Aristoteleen (384–322 eaa.) Runousoppi ja sen sisältämä mimesis ovat tarjonneet minulle käytännön apua taiteen esittämisen ymmärtämiselle. G. Frescobaldin aaria Così mi disprezzate valikoitui vertailukohdaksi vanhan musiikin kiinnostukseni sekä Firenzessä Italian varhaisbarokkia käsittelevän vaihto-opiskeluni myötä. Tarve työlle syntyi halusta syventää ymmärrystä Italian varhaisbarokin sävellystyylistä sekä niistä historiallisista musiikillisista vaikuttimista, jotka ovat johtaneet kyseessä olevan tyylin käyttöön. Tutkimuksen aineistona on käytetty Aristoteleen Runousopin sekä Politiikan lisäksi pääosin G. Caccinin kirjasta Le Nuove Musiche (1602) olevia käännöksiä, muita Aristoteleen mimesistä käsitteleviä tekstejä, Sibelius-Akatemian yhteydessä toimivan Barokkiakatemian järjestämällä Italian varhaisbarokki -lyhytkurssilla 25.–27.9.2020 opittua tietoa sekä omaa empiiristä kokemusta aarian harjoittelemisesta yksin ja yhdessä muiden instrumenttien kanssa.
Päätuloksena tutkielmassa on, että G. Frescobaldin aarian Così mi disprezzate ja Aristoteleen mimesiksen välillä on hyvin vahva yhteys. Joitakin eroavaisuuksia on liittyen musiikin sävellystekniikoihin, mutta se, mihin musiikin esittämisessä halutaan ensisijaisesti kiinnittää huomio, näyttää olevan sama. Runo on molemmissa keskeisessä asemassa ja kaikki muu palvelee sitä: rytmi pohjautuu puhuttuun kieleen. Eroina ovat suhde harmoniaan, melodian arvottaminen musiikillisten elementtien hierarkiassa sekä resitatiivimaisten osien esitystavat.
Tämä tutkielma toimii alkukosketuksena aiheeseen niille, jotka haluavat perehtyä antiikin filosofien musiikkikäsitysten vaikutuksiin Italian varhaisbarokin musiikissa. Jatkotutkimuksessa voisi syventyä laajemmin Aristoteleen teksteissä käsiteltävään harmoniaan sekä Italian varhaisbarokin musiikkiin. Lisäksi olisi hyvä kiinnittää huomiota Frescobaldiin ihmisenä ja säveltäjänä. Aineistoa voisi laajentaa italiankielisiin lähteisiin ja niiden käännöksiin. Olisi kiinnostavaa tutkia myös muiden antiikin filosofien vaikutuksia varhaisbarokin musiikkiin.
Päätuloksena tutkielmassa on, että G. Frescobaldin aarian Così mi disprezzate ja Aristoteleen mimesiksen välillä on hyvin vahva yhteys. Joitakin eroavaisuuksia on liittyen musiikin sävellystekniikoihin, mutta se, mihin musiikin esittämisessä halutaan ensisijaisesti kiinnittää huomio, näyttää olevan sama. Runo on molemmissa keskeisessä asemassa ja kaikki muu palvelee sitä: rytmi pohjautuu puhuttuun kieleen. Eroina ovat suhde harmoniaan, melodian arvottaminen musiikillisten elementtien hierarkiassa sekä resitatiivimaisten osien esitystavat.
Tämä tutkielma toimii alkukosketuksena aiheeseen niille, jotka haluavat perehtyä antiikin filosofien musiikkikäsitysten vaikutuksiin Italian varhaisbarokin musiikissa. Jatkotutkimuksessa voisi syventyä laajemmin Aristoteleen teksteissä käsiteltävään harmoniaan sekä Italian varhaisbarokin musiikkiin. Lisäksi olisi hyvä kiinnittää huomiota Frescobaldiin ihmisenä ja säveltäjänä. Aineistoa voisi laajentaa italiankielisiin lähteisiin ja niiden käännöksiin. Olisi kiinnostavaa tutkia myös muiden antiikin filosofien vaikutuksia varhaisbarokin musiikkiin.