Koettu työhyvinvointi etätyössä, kun etätyö ei ole oma valinta
Veltheim, Niina (2021)
Veltheim, Niina
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202103273902
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202103273902
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena on vastata kysymykseen, onko etätyön vapaaehtoisuus tärkeä
tekijä koettuun työhyvinvointiin etätyössä. Suuren ICT-alan yrityksen siirtyessä pääosin
etätyöhön COVID19-viruksen vuoksi, halusi yritys selvittää, onko koettu työhyvinvointi
asiakaspalvelun työntekijöillä yhtä hyvää kuin niillä ihmisillä, jotka olivat tehneet etätyötä
vapaaehtoisesti jo ennen koronapandemiaa. Yritys halusi myös selvittää, mitkä olivat olleet niin sanottuja estäviä tekijöitä, miksi etätyöhön ei ole haluttu lähteä. Tavoitteena oli
saada toimeksiantajalle tietoa koetusta työhyvinvoinnista etätyössä, jotta jatkossa olisi
mahdollista puuttua näihin ongelmakohtiin sekä ratkaista asiat, jotka on koettu estävinä
tekijöinä.
Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluina, joissa keskusteltiin työhyvinvoinnin eri näkökulmista. Lisäksi haastattelukutsun yhteydessä lähetettiin kahden kysymyksen kysely.
Tulokset osoittivat, että etätyöhön joutuneilla ilmeni samantapaisia ergonomisia ja kognitiivisia ongelmia kuin etätyötä tekevillä on yleensäkin havaittu. Suurimmaksi esiin nousseeksi aiheeksi nousivat fyysinen ergonomia ja sosiaalinen työhyvinvointi. Suurimmaksi estäväksi tekijäksi nousi teknologia.
Johtopäätöksenä todetaan, että työnantajan olisi hyvä ohjeistaa esihenkilöitä kiinnittämään erityisesti huomiota niihin työntekijöihin, jotka eivät haluaisi etätyömahdollisuutta käyttää hyväkseen. Samoin yrityksen olisi hyvä kiinnittää huomiota yrityksen ja henkilökunnan resilienssi- kyvykkyyteen.
tekijä koettuun työhyvinvointiin etätyössä. Suuren ICT-alan yrityksen siirtyessä pääosin
etätyöhön COVID19-viruksen vuoksi, halusi yritys selvittää, onko koettu työhyvinvointi
asiakaspalvelun työntekijöillä yhtä hyvää kuin niillä ihmisillä, jotka olivat tehneet etätyötä
vapaaehtoisesti jo ennen koronapandemiaa. Yritys halusi myös selvittää, mitkä olivat olleet niin sanottuja estäviä tekijöitä, miksi etätyöhön ei ole haluttu lähteä. Tavoitteena oli
saada toimeksiantajalle tietoa koetusta työhyvinvoinnista etätyössä, jotta jatkossa olisi
mahdollista puuttua näihin ongelmakohtiin sekä ratkaista asiat, jotka on koettu estävinä
tekijöinä.
Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluina, joissa keskusteltiin työhyvinvoinnin eri näkökulmista. Lisäksi haastattelukutsun yhteydessä lähetettiin kahden kysymyksen kysely.
Tulokset osoittivat, että etätyöhön joutuneilla ilmeni samantapaisia ergonomisia ja kognitiivisia ongelmia kuin etätyötä tekevillä on yleensäkin havaittu. Suurimmaksi esiin nousseeksi aiheeksi nousivat fyysinen ergonomia ja sosiaalinen työhyvinvointi. Suurimmaksi estäväksi tekijäksi nousi teknologia.
Johtopäätöksenä todetaan, että työnantajan olisi hyvä ohjeistaa esihenkilöitä kiinnittämään erityisesti huomiota niihin työntekijöihin, jotka eivät haluaisi etätyömahdollisuutta käyttää hyväkseen. Samoin yrityksen olisi hyvä kiinnittää huomiota yrityksen ja henkilökunnan resilienssi- kyvykkyyteen.