Veden vivahteet: johdatus vesiaiheen käsittelytapoihin pianomusiikissa
Larikka, Sara (2021)
Larikka, Sara
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104064248
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104064248
Tiivistelmä
Opinnäytetyö käsittelee vesiaihetta pianomusiikissa ja pianopedagogiassa. Kirjoittaja on pianisti, musiikkipedagogi ja säveltäjä, joka osana opinnäytetyöprosessia harjoitteli ja esitti konserttiohjelman vesiaiheisia pianoteoksia. Kirjoittaja on myös itse säveltänyt vesiaiheista pianomusiikkia.
Työ jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä esitellään lyhyesti vesiaiheen historiaa länsimaisessa taidemusiikissa ja paneudutaan vesimielikuvan hyödyntämiseen pianopedagogiassa. Toisessa osassa käydään läpi tunnettuja vesiaiheisia pianoteoksia ja tuodaan esille niistä löytyviä aiheen sävellyksellisiä käsittelytapoja. Kolmantena osana on tekijän vesiaiheinen konsertti, jonka videolinkki löytyy opinnäytetyön liitteet-osiosta.
Tärkeänä lähdeaineistona ovat olleet Heikki Poroilan kokoamat säveltäjien yhtenäistetyt teosluettelot. Työssä on hyödynnetty myös Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Muhi-verkkosivun sisältöjä ja erilaisia nettiartikkeleita liittyen musiikin historiaan ja vesiaiheiseen musiikkiin. Instrumenttipedagogiaan keskittyvässä luvussa lähdeaineistoina toimivat Raimo Lindhin kirja Mielikuvaoppiminen (1998) sekä Juho Alakärpän ja Säde Pesosen opinnäytetyöt pianopedagogian mielikuvista. Kirjoittaja on lisäksi perehtynyt useiden vesiaiheisten teosten nuotteihin ja hyödyntää työssä omia kokemuksiaan instrumenttipedagogiasta sekä vesiaiheisten teosten soittamisesta, säveltämisestä ja opettamisesta.
Työn tavoitteena on olla yleissivistävä ja luoda uutta tietoa vesiaiheen käsittelytavoista musiikissa ja vesimielikuvan hyödyntämisestä instrumenttipedagogiassa. Katsauksen toivotaan olevan hyödyksi ja iloksi erityisesti pianisteille, pianopedagogeille, säveltäjille ja musiikin teoreetikoille.
Vesiaihe on erityisesti romantiikan aikakaudelta lähtien ollut merkittävä inspiraation lähde säveltäjille, ja aihe on edelleen ajankohtainen. Vesiaiheisten pianoteosten sävellyksellisestä aineksesta löytyy paljon yhteneväisyyksiä, mikä osoittaa aiheen kokemisessa olevan jotain universaalia ja yleisinhimillistä. Vesi on mielikuvana vaikuttava ja siksi tehokkaasti oppimista edistävä, ja siihen liittyviä mielikuvia hyödynnetään runsaasti pianopedagogiassa. Erilaisista vesimielikuvista voidaan katsoa tulleen yhteistä instrumenttipedagogista kulttuuriperintöä.
Työ jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä esitellään lyhyesti vesiaiheen historiaa länsimaisessa taidemusiikissa ja paneudutaan vesimielikuvan hyödyntämiseen pianopedagogiassa. Toisessa osassa käydään läpi tunnettuja vesiaiheisia pianoteoksia ja tuodaan esille niistä löytyviä aiheen sävellyksellisiä käsittelytapoja. Kolmantena osana on tekijän vesiaiheinen konsertti, jonka videolinkki löytyy opinnäytetyön liitteet-osiosta.
Tärkeänä lähdeaineistona ovat olleet Heikki Poroilan kokoamat säveltäjien yhtenäistetyt teosluettelot. Työssä on hyödynnetty myös Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Muhi-verkkosivun sisältöjä ja erilaisia nettiartikkeleita liittyen musiikin historiaan ja vesiaiheiseen musiikkiin. Instrumenttipedagogiaan keskittyvässä luvussa lähdeaineistoina toimivat Raimo Lindhin kirja Mielikuvaoppiminen (1998) sekä Juho Alakärpän ja Säde Pesosen opinnäytetyöt pianopedagogian mielikuvista. Kirjoittaja on lisäksi perehtynyt useiden vesiaiheisten teosten nuotteihin ja hyödyntää työssä omia kokemuksiaan instrumenttipedagogiasta sekä vesiaiheisten teosten soittamisesta, säveltämisestä ja opettamisesta.
Työn tavoitteena on olla yleissivistävä ja luoda uutta tietoa vesiaiheen käsittelytavoista musiikissa ja vesimielikuvan hyödyntämisestä instrumenttipedagogiassa. Katsauksen toivotaan olevan hyödyksi ja iloksi erityisesti pianisteille, pianopedagogeille, säveltäjille ja musiikin teoreetikoille.
Vesiaihe on erityisesti romantiikan aikakaudelta lähtien ollut merkittävä inspiraation lähde säveltäjille, ja aihe on edelleen ajankohtainen. Vesiaiheisten pianoteosten sävellyksellisestä aineksesta löytyy paljon yhteneväisyyksiä, mikä osoittaa aiheen kokemisessa olevan jotain universaalia ja yleisinhimillistä. Vesi on mielikuvana vaikuttava ja siksi tehokkaasti oppimista edistävä, ja siihen liittyviä mielikuvia hyödynnetään runsaasti pianopedagogiassa. Erilaisista vesimielikuvista voidaan katsoa tulleen yhteistä instrumenttipedagogista kulttuuriperintöä.