Äitien työperäiset tuki- ja liikuntaelinvaivat synnytyksen jälkeisenä aikana : Biopsykososiaalinen malli
Mustonen, Katja (2012)
Mustonen, Katja
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012111415277
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012111415277
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan naisten synnytyksen jälkeiseen aikaan liittyviä tuki- ja liikuntaelinvaivoja. Tyypillisiä tämän ajan vaivoja ovat niska-hartiaseudun jännitystilat, erilaiset yläraajaoireet aina olkapään kiputiloista ranne- ja peukalovaivoihin sekä alaselkäkivut. Tässä työssä näitä vaivoja tarkastellaan nimenomaan työperäisinä vaivoina lähtien siitä huomiosta, että elämä vauvan kanssa on kuormittavaa työtä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Opinnäytetyö on rakentunut työperäisiä tuki- ja liikuntaelinvaivoja koskevan tutkimustiedon sekä kirjoittajan oman äitiysajan kokemusten ja havaintojen vuoropuheluna. Työtä varten ei ole toteutettu mitään erillistä käytännön interventiota. Viime aikoina on alettu ymmärtää, että biomekaaninen näkökulma ei riitä työperäisten tuki- ja liikuntaelinvaivojen ymmärtämiseksi. Ei esimerkiksi ole riittävää niiden ehkäisemiseksi tarkastella vain työn ja työympäristön fyysisiä piirteitä tai työntekijän fyysisiä ominaisuuksia. Viimeaikaisen tutkimustiedon valossa onkin kehitelty työperäisten tuki- ja liikuntaelinvaivojen biopsykososiaalista viitekehystä, jossa työn ja työntekijän ominaisuudet ja tilanne otetaan kokonaisvaltaisemmin huomioon. Usein puhe ihmisestä biopsykososiaalisena kokonaisuutena jää melko abstraktille tasolle. Opinnäytetyössä hahmotellaan, minkälaisia seikkoja biopsykososiaalinen lähestymistapa voi konkreettisesti nostaa esiin synnytyksen jälkeisen ajan tuki- ja liikuntaelinvaivoja tarkasteltaessa. Esiin nousevat erityisesti palautumisajan puute sekä yöunen häiriintyminen, joilla molemmilla on todettu olevan merkitystä tuki- ja liikuntaelimistön hyvinvoinnin kannalta. Edellä mainitut liittyvät puolestaan kiinteästi synnytyksen jälkeiseen mielialaoireiluun, stressiin ja uupumukseen. Äidin sosiaaliset verkostot ja niiden tarjoama instrumentaalinen tuki ovat tärkeässä asemassa synnytyksen jälkeisen uupumisen ja myös tuki- ja liikuntaelinvaivojen ehkäisyssä. Lopuksi opinnäytetyö käsittelee vielä sitä, minkälaisia uusia työkaluja biopsykososiaalinen lähestymistapa voisi tarjota pienten lasten äitien tuki- ja liikuntaelinvaivojen kohtaamiseen fysioterapiassa. Ensinnäkin fysioterapian suunnittelussa on huomioitava äidin elämäntilanne ja erityisesti se, että äidillä ei ole aikaa eikä aina voimavarojakaan panostaa omaan hyvinvointiin. Tällöin hyvä vaihtoehto perinteiselle fysioterapialle voivat olla psykofyysiset, erityisesti rentoutumiseen ja stressinlievittämiseen tähtäävät menetelmät. Fysioterapeutti voi myös toimia kuuntelijana ja keskusteluapuna äideille, joilla on mielialaoireilua. Tätä varten fysioterapeutilla tulee olla tietoa uupumukseen liittyvistä psyykkisistä ja fysiologisista prosesseista, mitä tämä työ osaltaan pyrkii tarjoamaan.