Yleiskatsaus röntgentutkimuksiin oikeuslääketieteellisissä ruumiinavauksissa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on ollut luoda yleiskuva oikeuslääketieteellisten ruumiinavausten yhteydessä tehtäviin röntgentutkimuksiin Suomessa. Aihepiiriä ei ole aikaisemmin käsitelty ammattikorkeakoulun opinnäytetyönä. Yleiskatsauksen tarkoituksena oli selvittää kuinka yleisesti röntgentutkimuksia tehdään vainajille, ketkä näitä tutkimuksia tekevät, millaisia järjestelyjä joudutaan tekemään näissä tilanteissä, sekä millainen tulevaisuus röntgentutkimuksilla on oikeuslääketieteessä.

Työ on luonteeltaan pääosin laadullinen, mutta se sisältää myös määrällisiä osia. Aineisto on kerätty kirjallisista lähteistä, asiantuntijahaastatteluista, kyselylomakkeista, sekä työssä ja harjoitteluissa tapahtuneen omakohtaisen osallistumisen perusteella tehtyihin havaintoihin. Lisäksi opinnäytetyössä käsitellään tarkemmin kaksi erillistä tapausta yleisjärjestelyjen osalta. Kirjalliset kyselylomakkeet lähetettiin kaikkiin oikeuslääketieteen toimistoihin. Vastauksia pyydettiin oikeuslääkäreiltä ja obduktiopreparaattoreilta. Primäärilähteinä tässä työssä oli kyselylomakkeista ja asiantuntijahaastatteluista saatu aineisto. Haastatteluja tehtiin 11 kappaletta ja vastauslomakkeita saatiin 23kpl.

Kerätyn aineiston perusteella on selvinnyt, että röntgentutkimuksia tehdään melko vähän (keskimäärin 20 tutkimusta/vuosi toimistoa kohden) verrattuna sellaisiin maihin, joissa perinteisen ruumiinavauksen tekemistä varten pitää huomioida kulttuuritausta ja omaisten toiveet. Röntgentutkimusten tekeminen koetaan hankalaksi järjestää silloin, kun laitteiden käytössä tukeudutaan toiseen organisaatioon. Itse kuvantamista ei koettu erityisen hankalaksi. Henkilökunnan säteilysuojelussa noudatettiin pääsääntöisesti erinomaisesti STUK:in antamia ohjeita ja määräyksiä. Röntgentutkimusten määrän uskotaan pysyvän samalla tasolla tai lisääntyvän tulevaisuudessa, mikäli laitteita hankitaan oikeuslääketieteen yksiköiden omaan käyttöön.

Yleiskatsauksen perusteella aihealue antaa erinomaisen mahdollisuuden jatkotutkimuksille erityisesti tietokonetomografiatutkimuksista, joiden järjestäminen koettiin joskus hankalaksi. Röntgenhoitajien näkökulmasta jatkotutkimusten aiheita voidaan käsitellä tulevaisuutta ajatellen, mikäli oikeuslääketieteen yksiköt päätetään varustaa uudemmilla kuvantamislaitteilla, jolloin kuvantamisen tekninen hallitseminen korostuu.

Overview of Radiography in Forensic Autopsies. The aim of this final project was to give an overview of postmortem radiography as part of forensic autopsies in Finland. Since this kind of study has not been done before in Finland, it was considered to be justified. The main objectives were to find out how often radiologic examinations were performed during forensic autopsies, who are the operators during these examinations, what kind of arrangements were required and to discuss the future of forensic radiology in legal medicine.

The final project comprises mainly of qualitative studies but also includes certain quantitative elements. The material gathered for this final project consists of literature, eleven interviews, questionnaires and personal experience during work and training periods. In addition, two case studies are included to assess general arrangements for postmortem radiography. Questionnaires were sent to all medicolegal offices of the National Institute for Health and Welfare. The questionnaires were aimed at medical examiners and autopsy technicians. The primary sources for this final project are the results derived from questionnaires and interviews.

Based on the collected data, postmortem radiologic examinations are not performed very often (approximately 20/year per department) in comparison to countries where a conventional autopsy may be difficult to conduct due to cultural differences regarding handling of the deceased. Radiological examinations are considered to be difficult to arrange when the radiography equipment and services need to be acquired from a supporting organization i.e. hospitals. The imaging itself was considered to be routine. Radiation safety procedures regulated by the Radiation and Nuclear Safety Authority, were followed primarily in an exemplary manner. The amount of postmortem radiologic examinations are believed to stay at approximately the same level or increase depending on whether or not medicolegal departments obtain dedicated equipment for themselves.

Based on the findings, this study gives an excellent ground for further studies in this area particularly in the field of postmortem computed tomography. A future study could be made from the radiographer´s point of view if the medicolegal departments decide to equip themselves with more advanced imaging methods that require higher technical expertise.