Ivalon paliskunnan etelä- ja keskiosan porojen maastoruokinta

Abstract

Opinnäytetyöni aiheena on Ivalon paliskunnan etelä- ja keskiosan porojen maastoruokinta. Työn toimeksiantajana toimi Poron lisäruokinnan, talvitarhauksen ja elävänä kuljettamisen hyvät käytännöt – elinkeinon kehittämishanke. Työn tarkoituksena on selvittää Ivalon paliskunnan etelä- ja keskiosan porojen maastoruokinnan käytänteitä ja maastoruokintaprosessi. Työssä myös pohditaan yhteistyön vaikutusta ruokinnan kannattavuuteen sekä sitä, millaiset asiat mahdollistavat Ivalon paliskunnan etelä- ja keskiosan toiminnan maastoruokinnassa.

Materiaali työtä varten kerättiin teemahaastatteluilla, ja haastateltavina toimivat viisi Ivalon paliskunnassa maastoruokintaa harjoittavaa paliskunnan osakasta. Haastattelut toteutettiin maaliskuussa 2012. Työ rajattiin koskemaan vain Ivalon paliskunnan etelä- ja keskiosaa, koska paliskunnan pohjoisosassa poroja ei ruokita maastoon.

Ivalon paliskunnan etelä- ja keskiosassa maastoruokinnan piirissä on noin 5000 poroa. Porot ruokitaan kolmen eri tokan alueelle. Ivalon paliskunnan etelä- ja keskiosassa toimii yhdeksän ruokintaporukkaa. Pääasiallisia ruokintakuukausia ovat maalis- ja huhtikuu, jolloin rehua viedään maastoon joka päivä. Rehua viedään maastoon poroluvun mukaisessa suhteessa. Myös ruokintavuorojen määrä on suhteutettu porolukuun.

Suuren ruokintayksikön avulla saavutetaan hyötyjä muun muassa kustannuksissa ja ajankäytössä, jolloin jokaisen poronomistajan ei tarvitse päivittäin käydä ruokkimassa porojaan. Porot saavat pääasiallisen ravintonsa luonnosta, mikä vaikuttaa alentavasti tarvittavaan rehumäärään ja näin ollen rehusta aiheutuviin kustannuksiin.

Ivalon paliskunnan etelä- ja keskiosan maastoruokinnan mahdollistavia asioita on useita. Paliskunnan pohjoisosaa ja etelä- ja keskiosaa erottaa Tsarmitunturit. Tämä todennäköisesti mahdollistaa erilaisen poronhoitotavan paliskunnan eri osissa. Paliskunnan osakkaat ovat myös vierekkäisistä kylistä, jolloin matkat ruokinta-alueille ovat kaikille osakkaille suhteellisen samanpituiset. Tämä on tärkeä asia, kun ruokinta tapahtuu poronhoitajien omin kustannuksin.

Lisäruokinta on kuitenkin tätä päivää ja koskettaa koko poronhoitoaluetta. Työssäni olen tuonut esille Ivalon paliskunnassa käytettävän ruokintamallin. Osakkaat kokevat toimintamallin olevan heille paras vaihtoehto lukuisien muiden vaihtoehtojen joukossa.

The subject of the thesis is Reindeer forest feeding in the southern and central part of the Ivalo reindeer herding co-operative. This thesis was commissioned by Industry development project of reindeer supplementary feeding, winter farming and transporting. The aim of this thesis is to clarify practices of reindeer forest feeding and the whole process in the southern and central part of Ivalo reindeer herding co-operative. The thesis deals with the profitability of feeding and what kind of things will enable the actions in the forest feeding in the southern and central part of Ivalo herding co-operative.

The material for the thesis was collected by theme interviews, five members of Ivalo reindeer herding co-operative were interviewed. The interviews were carried out in March 2012. This thesis is limited only to the southern and central part of Ivalo reindeer herding co-operative because in the northern part reindeer are not fed in the forest.

In the southern and central part of Ivalo herding co-operative there are about 5000 reindeer in forest feeding. Reindeer are fed in three different herds. Reindeer are fed by nine feeding groups. The most important months when reindeer are fed are March and April, during that time the feed is exported to the forest every day. The feed is exported to the forest in relation to the number of reindeer that each partner owns. Also the feeding turns depend of the number of reindeer.

Because of the large feeding unit, advantages can be achieved that include smaller costs and making time management easier and each member does not need to feed his/her reindeer every day. Reindeer get their main food from nature, which affects by lowering the required amount of feed and feed costs.

There are several things that enable reindeer forest feeding in the southern and central part of Ivalo herding co-operative. Tsarmitunturi separates the Herding co-operative’s northern, southern and central parts. This enables a different kind of way to herd reindeer in different parts of the area. The members of the herding co-operative live in villages which are close to each other, so the distance to the feeding places is relatively the same length for each member. This is important because herders pay the feeding costs.

Reindeer winter feeding is normal nowadays and it affects the whole reindeer herding area. In this thesis the feeding method of Ivalo herding co-operative has been introduced. Members of the herding co-operative consider their feeding method the best of all the alternatives available.