Yhteistyössä Rikoksettomaan Elämään : Oulun seudun toimijoiden kokemuksia—YRE:stä
Pinola, Sirkka-Liisa (2009)
Pinola, Sirkka-Liisa
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
Creative Commons Attribution-NonCommercial 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911235876
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911235876
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli Oulun seudun toimijoiden kokemukset YRE:n toiminnasta. Kokemuksia kartoitettiin Yhteistyössä rikoksettomaan elämään –hankkeen ajalta ja hankkeen päätyttyä, Oulun seudun ohjausryhmän ohjauksessa. Tavoitteena oli selvittää Oulun seudun toimijoiden kokemukset YRE:n hyödyistä ja haasteista yksilö- sekä organisaatiotasolla. Lisäksi selvitettiin YRE:n toimijoiden jatkotoiminnan toiveita toiminnan jatkumisen osalta.
Teoreettinen osuus tutkimuksessa koostuu lainsäädännöstä, Yhteistyössä rikoksettomaan elämään -hankkeen toimintakulttuurin historiasta ja nykyhetkestä. Viitekehyksessä on tarkasteltu palveluohjauksellisen mallintavan moniammatillisen verkostotyön merkitystä alueen toimijoiden näkökulmasta. Tiimi- ja verkostotyötä hahmotettiin voimaantumisen ja ryhmädynamiikan kautta.
Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus ja lähestymistapa hermeneuttis-fenomenologinen. Aineisto on kerätty teemahaastatteluin, kahdella eri haastattelukerralla. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Teemat on muotoiltu tutkimuskysymysten mukaan, jotka on pilkottu avoimiin alakysymyksiin. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin avulla.
Tutkimustulosten mukaan YRE:n toimijat ovat kokeneet verkostotyön tärkeäksi ja voimaannuttavaksi, mutta he ovat myös kokeneet työn jäävän pääasiassa teorian tasolle. Verkostotyön parhaina puolina pidettiin tiedonkulkua, jossa asiantuntijuutta pystytään jakamaan. Haasteena koettiin verkoston jatkuvuus ja sitoutumisen taso. YRE:n toivotaan toimivan tulevaisuudessa konkreettisemmalla tasolla ja suunnitelmallisemmin. YRE:ltä ei odoteta asiakastyöhön osallistumista mutta ohjauksellista työotetta kaivataan. YRE:n tulisi ottaa yhteiskunnallisesti kantaa selkeisiin kohderyhmää koskeviin ongelmiin, kuten päihdehoitojen puutteeseen tai asumisohjauksen heikkoon tasoon. Resursoinnin koettiin olevan taloudellisesti niukkaa, mutta toisaalta tiedostettiin että resurssien saamiseksi toiminnan tehokkuutta ja tuottavuutta tulee mitata. Tulevaisuudessa toivotaan toimintaan mukaan myös kolmannen sektorin toimijoita, sillä viranomaisverkostoa ei yksinään pidetä riittävänä.
Teoreettinen osuus tutkimuksessa koostuu lainsäädännöstä, Yhteistyössä rikoksettomaan elämään -hankkeen toimintakulttuurin historiasta ja nykyhetkestä. Viitekehyksessä on tarkasteltu palveluohjauksellisen mallintavan moniammatillisen verkostotyön merkitystä alueen toimijoiden näkökulmasta. Tiimi- ja verkostotyötä hahmotettiin voimaantumisen ja ryhmädynamiikan kautta.
Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus ja lähestymistapa hermeneuttis-fenomenologinen. Aineisto on kerätty teemahaastatteluin, kahdella eri haastattelukerralla. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Teemat on muotoiltu tutkimuskysymysten mukaan, jotka on pilkottu avoimiin alakysymyksiin. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin avulla.
Tutkimustulosten mukaan YRE:n toimijat ovat kokeneet verkostotyön tärkeäksi ja voimaannuttavaksi, mutta he ovat myös kokeneet työn jäävän pääasiassa teorian tasolle. Verkostotyön parhaina puolina pidettiin tiedonkulkua, jossa asiantuntijuutta pystytään jakamaan. Haasteena koettiin verkoston jatkuvuus ja sitoutumisen taso. YRE:n toivotaan toimivan tulevaisuudessa konkreettisemmalla tasolla ja suunnitelmallisemmin. YRE:ltä ei odoteta asiakastyöhön osallistumista mutta ohjauksellista työotetta kaivataan. YRE:n tulisi ottaa yhteiskunnallisesti kantaa selkeisiin kohderyhmää koskeviin ongelmiin, kuten päihdehoitojen puutteeseen tai asumisohjauksen heikkoon tasoon. Resursoinnin koettiin olevan taloudellisesti niukkaa, mutta toisaalta tiedostettiin että resurssien saamiseksi toiminnan tehokkuutta ja tuottavuutta tulee mitata. Tulevaisuudessa toivotaan toimintaan mukaan myös kolmannen sektorin toimijoita, sillä viranomaisverkostoa ei yksinään pidetä riittävänä.