KUUNTELEEKO KUKAAN? : KASVATUSKUMPPANUUS KODIN JA KOULUN VÄLISESSÄ YHTEISTYÖSSÄ JOPO-NUORTEN VANHEMPIEN KOKEMANA
Arponen, Anne (2012)
Arponen, Anne
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012110314874
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012110314874
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, millä tavoin vanhemmat ovat saaneet äänensä kuuluviin kodin ja koulun välisessä yhteistyössä. Tässä tutkimuksessa on nostettu kasvatuskumppanuus-käsite tarkastelun kohteeksi ja tutkittu, miten kasvatuskumppanuutta ohjaavat periaatteet: kuuleminen, kunnioitus, luottamus ja dialogisuus ovat näyttäytyneet kodin ja koulun välisessä yhteistyössä. Niin ikään on pyritty selvittämään, mitä muutoksia nuoren siirtyminen joustavan perusopetuksen (JOPO) ryhmään on tuonut yhteistyöhön.
Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimuksen kohteena on ollut kolme jo peruskoulun päättäneen JOPO-nuoren äitiä. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teemahaastattelua, joka on toteutettu avoimina yksilöhaastatteluina kesäkuussa 2012. Haastattelut nauhoitettiin, jonka jälkeen materiaali litteroitiin ja teemoiteltiin asianmukaisesti vanhempien näkemysten ja kokemusten esiin saamiseksi.
Tutkimus osoitti, että kodin ja koulun yhteistyön eteen on tehtävä vielä paljon töitä kasvatuskumppanuuden periaatteiden toteutumiseksi. Vanhemmat kokivat, ettei heidän ääntänsä kuunneltu tarpeeksi oman lapsensa koulunkäyntiin liittyvissä asioissa. Kodin ja koulun välinen yhteistyön todettiin vähentyneen JOPO-ryhmälle siirtymisen myötä. Toisaalta oltiin erittäin tyytyväisiä JOPO-toiminnan vaikuttavuudesta nuoreen: joustava perusopetus on täyttänyt sille asetetut tavoitteet, ts. koulupudokkuuden ja nuoren syrjäytymisen ehkäisyn.
Lasten ja nuorten kasvatuksella ja koulutuksella on kaikki menestymisen edellytykset, jos vanhemmat ja opettajat näkevät toisensa kasvatuskumppaneina. Onnistunut kasvatuksen ja koulutuksen eteen tehtävä työ ei voi yksistään kuulua joko kodille tai koulutusjärjestelmälle; se edellyttää molempien osapuolten vastuullista yhteistyötä. Vanhempien osallisuus koulunkäynnissä voidaan nähdä voimavarana, jota ei ole osattu vielä täysin hyödyntää.
Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimuksen kohteena on ollut kolme jo peruskoulun päättäneen JOPO-nuoren äitiä. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teemahaastattelua, joka on toteutettu avoimina yksilöhaastatteluina kesäkuussa 2012. Haastattelut nauhoitettiin, jonka jälkeen materiaali litteroitiin ja teemoiteltiin asianmukaisesti vanhempien näkemysten ja kokemusten esiin saamiseksi.
Tutkimus osoitti, että kodin ja koulun yhteistyön eteen on tehtävä vielä paljon töitä kasvatuskumppanuuden periaatteiden toteutumiseksi. Vanhemmat kokivat, ettei heidän ääntänsä kuunneltu tarpeeksi oman lapsensa koulunkäyntiin liittyvissä asioissa. Kodin ja koulun välinen yhteistyön todettiin vähentyneen JOPO-ryhmälle siirtymisen myötä. Toisaalta oltiin erittäin tyytyväisiä JOPO-toiminnan vaikuttavuudesta nuoreen: joustava perusopetus on täyttänyt sille asetetut tavoitteet, ts. koulupudokkuuden ja nuoren syrjäytymisen ehkäisyn.
Lasten ja nuorten kasvatuksella ja koulutuksella on kaikki menestymisen edellytykset, jos vanhemmat ja opettajat näkevät toisensa kasvatuskumppaneina. Onnistunut kasvatuksen ja koulutuksen eteen tehtävä työ ei voi yksistään kuulua joko kodille tai koulutusjärjestelmälle; se edellyttää molempien osapuolten vastuullista yhteistyötä. Vanhempien osallisuus koulunkäynnissä voidaan nähdä voimavarana, jota ei ole osattu vielä täysin hyödyntää.