Isänä eron jälkeen

Abstract

Tässä tutkimuksessa tutkittiin nuorena eronneiden isien tuen tarvetta eron jälkeen Etelä-Savossa. Tutkimuksessa selvitettiin, millaista tukea nuorena eronneet isät kokevat tarvitsevansa eron jälkeen. Tämän lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, myös millaista tukea nuorena eronneet isät tarvitsevat vanhemmuuteen liittyen ja millaisia kokemuksia heillä on eron jälkeiseen vanhemmuuteen liittyen. Tutkimuksen tilaajana toimi VIOLA - väkivallasta vapaaksi ry:n Kuka huomaa mut? -hanke, jonka yhtenä tavoitteena on eron kohdanneiden lasten ja vanhempien riittävän varhaisen tuen turvaaminen. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa hankkeelle tietoa siitä, millainen nuorena eronneiden isien tuen tarve on, jotta isien kohtaamisen sekä tukemisen työtapoja, ja menetelmiä voitaisiin parantaa. Tutkimus tehtiin käyttäen laadullista tutkimusmenetelmää. Aineistonkeruumenetelmänä tutkimuksessa käytettiin teemahaastattelua. Teemahaastattelussa haastattelun teemat valitaan etukäteen ja haastattelu etenee teemoittain. Jokaisen teeman alle valitaan tarkentavat kysymykset, jotka liittyvät kyseiseen teemaan. Teemat tässä tutkimuksessa olivat: eron jälkeinen vanhemmuus, vanhemmuuden tukeminen, suhde lapseen eron jälkeen. Tutkimukseen haastateltiin kuusi nuorena eronnutta isää Etelä-Savon alueelta. Tutkimuksesta kerätty aineisto analysoitiin teemoittelumenetelmää käyttäen. Tutkimuksen tuloksista ilmeni, että isien mielestä eron jälkeinen vanhemmuus lisäsi vastuuta, kun arkea ei jaettu enää toisen kanssa. Isät olivat pääosin tyytyväisiä vanhemmuuteen eron jälkeenkin. Osa iseistä kertoi, että olisi kaivannut enemmän tukea, ja osalle tuen tarpeen myöntäminen tuntui haastavalta. Lähes jokainen isä nosti esille, että vähentynyt aika lapsen kanssa on tekijä, joka on muuttanut suhdetta lapseen ja että haluaisivat yhteistä aikaa enemmän. Tutkimuksen mukaan ero ja vanhemmuus olivat aihealueita, joihin isät erityisesti kokivat, että olisivat tarvinneet apua eron jälkeen, sillä keskusteluapua ystäviltä ei koettu riittäväksi tukimuodoksi. Tutkimuksen mukaan olisi tärkeä luoda sellaisia työtapoja ja menetelmiä isien kohtaamiseen sekä tukemiseen, joihin on helppo matalalla kynnyksellä osallistua.