Befrämjande av delaktighet hos barn - finns det en genusskillnad?

Abstract

Syftet med detta examensarbete är att ur ett genusperspektiv observera på vilka sätt barn bereds möjlighet till delaktighet vid fysisk aktivitet. Den teoretiska referensramen består av teorier om: könsmedvetenhet i verksamhet med barn, genus och könsroller, socialpedagogisk grundsyn, socialpedagogiskt förhållningssätt, bemötande och kommunikation samt ledarrollen och växelverkan. Frågeställningarna är: 1) På vilka sätt befrämjar ledarna barns delaktighet i fysisk aktivitet? och 2) Finns det en genusskillnad i hur manliga och kvinnliga ledare bemöter flickor och pojkar? Datainsamlingsmetoden som används är icke-deltagande observation och respondenterna består av fyra ledare av motionsverksamheten. Resultatet visar att alla fyra ledare var noga med att bemöta barnen på ett sätt som tog i beaktande barnets humör. Ledarna respekterade de villkor som barnen hade för bemötandet, tvingade inte på sig eller sitt humör. Ledarna kunde bra läsa av barnens kroppspråk och kunde agera utgående från det. Alla ledarna hade som mål att bemöta barnen på samma sätt, det märktes av sättet de bemötte de olika barnen på. Alla fyra av ledarna var bra på att handleda barnen, de kunde visa dem tillrätta och uppmuntra barnen till att göra sitt bästa. Ledarna hade bra koll på vad de skulle göra och med vem de skulle göra det. Ledarna kunde vara kreativa och ta i bruk eller komma på en lösning till olika situationer. Resultat för kvinnornas del visar att båda kvinnorna hälsar på barnen och gör ingen skillnad i bemötandet av flickor och pojkar. Båda kvinnorna sätter gränser och korrigerar fel, både då det gäller flickor och pojkar. Resultat för männens del visar att båda männen hälsar på barnen och gör ingen skillnad i bemötandet av flickor och pojkar. Båda männen sätter gränser och korrigerar fel, både då det gäller flickor och pojkar. Det är ingen skillnad i de två männens sätt att korrigera/gränssätta barnen. Mina resultat skillde sig en del från de teorier jag använde. Bl.a. visade resultaten att negativa bekräftelser inte märktes på ett nämnvärt sätt, trots att teorin påstod detta. Mina observationer visade också att pojkarna i gruppen var mer testande än flickorna, dock uppmuntrades alla till en del testande, trots att teorin påstod det motsatta. Pojkarna i gruppen tog rättigheter, men de fick nog påföljder, motsatt till vad teorin påstod. Flickorn ai gruppen frågade om lovifall de ville göra något och fick oftare ett jakande än ett nekande svar, detta också i motsats till teorin.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kuinka, sukupuolinäkökulma huomioiden, lapset kohdataan heidän harrastuksissaan ja tapoja joilla lapsille tarjotaan mahdollisuus osallistua liikuntaan. Teoreettisena viitekehyksenä on käytetty: sukupuolitietoisuus työssä lasten kanssa, sukupuoli ja sukupuoliroolit, sosiaalipedagoginen perusnäkemys ja toimintatapa, kohtaaminen ja kommunikaatio sekä ohjaajan rooli ja vuorovaikutus. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millä tavoin ohjaajat edistävät lasten osallistumista liikuntaan? ja 2) Onko sukupuolten välillä eroja; miten miesohjaajat ja naisohjaajat kohtaavat tyttöjä ja poikia? Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin ei-osallistuvaa havainnointia ja vastaajien ryhmä koostuu neljästä liikuntahetken ohjaajasta. Tulokset osoittavat, että kaikki neljä ohjaajaa pyrkivät kohtaamaan lapset siten, että lapsen mieliala otettiin huomioon. Ohjaajat kunnioittivat niitä ehtoja jotka lapsilla oli, liittyen kohtaamiseen, ohjaajat eivät myöskään tuputtaneet omaa mielialaansa lapsille. Ohjaajat olivat hyviä lukemaan lasten kehonkieltä ja osasivat toimia sen pohjalta. Kaikki ohjaajat osasivat opastaa, neuvoa ja kannustaa lapsia tekemään parhaansa. Ohjaajilla oli hyvin tiedossa mitä heidän oli tarkoitus tehdä ja kenen kanssa. He osasivat olla luovia ja ottaa käyttöön eri suunnitelman sitä tarvittaessa. Tulokset naisten osalta osoittavat että naiset tervehtivät lapsia, eivätkä tee siinä eroja poikienkin tai tyttöjen välillä. Molemmat naiset asettavat rajoja ja korjaavat virheitä, niin tyttöjen kuin poikien suhteen. Tulokset miesten osalta osoittavat että miehet tervehtivät lapsia, eivätkä tee siinä eroja poikien tai tyttöjen välillä. Molemmat miehet asettavat rajoja ja korjaavat virheitä, niin tyttöjen kuin poikienkin suhteen. Omat tulokseni poikkesivat jonkin verran teorioista joita käytin. tulokset ososittivat esimerkiksi, että negatiiviset vahvistukset eivät näkyneet havainoinneissani merkittävällä tavalla, vaikka teoria niin väitti. Omat havainnot osoittivat myös, että ryhmän pojat testasivat rajoja enemmän kuin tytöt, kaikkia kuitenkin kehoitettiin testaukseen; tässäkin teoria väittää päinvastaista. Ryhmän pojat ottivat oikeuksia ilman lupaa, mutta saivat myös seuraamuksia, toisin kuin teoria väitti. Ryhmän tytöt pyysivät lupaa, jos he halusivat tehdä jotain ja he saivat useammin positiivisen kuin negatiivisen vastauksen; myös tämä havainto on ristiriidassa teorian kanssa.

The purpose of this study is from a gender perspective, observe the ways in which chidren are offered the possibility to participate in physical activity. The theoretical frame included: gender awareness in the activities of children, gender and gender roles, social educational ethos, social educational approach, attitude and communication and also leadership role and interaction. The researchquestions were: 1) In what ways do the lead-ers promote childrens participation in physical activity? and 2) Is there a gender differ-ence in how male and female leaders treat girls and boys? The data collection method used was non-participant observation and the respondents consist of four leaders of phys-ical activity for children. The results show that all four leaders were careful to respond to children in a way that took into account the child's mood. The leaders respected the terms the children had for the refutation and they did not force their mood on the children. The leaders could read the children's body language and could act based on it. All the leaders met the children in the same way, which was obvious by the way they responded to the different kids. All four of the leaders were great mentors to the children; they could show them the rebuke and encourage children to do their best. The leaders had a good handle on what to do and with whom they would do it. The leaders could be creative and implement or work out a solution to changing situations. The results for the women show that the two women greet the children and make no distinction in their treatment of girls and boys. Both women set limits and corrects errors, both in terms of girls and boys. The women are faster to react and limit the kids in the group, but they make no difference in the boundary appointment for girls and boys. The results for the men’s part show that the two men greet the children and make no distinction in their treatment of girls and boys. Both men set limits and cor-rects errors, both in terms of girls and boys. There is no difference in the two men's way of correcting / limiting the kids. My results differed somewhat from the theories I used. The results showed that negative acknowledgements are not noticed in my observations in a significant way, although the theory asserted this. My observations also showed that the boys in the group were more testing than the girls, though the leaders encouraged all to do some testing, the theory though claimed the opposite. The boys in the group took rights and they got penalties, contrary to what the theory asserterd. The girl in the group asked for permission if they wanted something and got more often a positive than negative answer, this also contrary to the theory.