TUHOLAISTORJUNTA MUSEOKOKOELMISSA: Kokoelmien pakastaminen ja pakastamisen vaikutukset eri materiaaleihin
Pyysalo, Asta (2021)
Pyysalo, Asta
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202103113175
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202103113175
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tarkastellaan lyhyesti erilaisia museokokoelmissa olevia tuholaisia ja niihin käytettäviä tuholaistorjuntametodeja. Työssä tarkastellaan lähemmin pakastamista metodina museokokoelmien tuholaistorjunnassa. Kuinka pakastukseen on aikoinaan päädytty ja kuinka sitä käytetään museokokoelmien hoidossa nykyisin. Voidaanko sitä pitää turvallisena metodina vai liittyykö siihen merkittäviä riskejä. Vaurioittaako pakastaminen objekteja? Voisiko joku toinen käsittelymetodi soveltua paremmin kokoelmien hoitoon? Opinnäytetyön observoinnin seurauksena voidaan todeta, että pakastamisen on pääosin turvallinen ja tehokas metodi kokoelmille, kun pakastusjakso ja siihen liittyvät käsittelyprosessit suoritetaan sovittujen käytänteiden mukaisesti. Nämä tietyt käytänteet ovat avain kokoelmien säilymiseen pakastusprosessista.
Tutkimusosiossa havainnoidaan valokuvia apuna käyttäen, kuinka eri materiaalinäytteet reagoivat pakastusjaksoon. Testinäytteet valokuvataan kameralla varustetulla stereomikroskoopilla tai kameralla ennen pakastusjaksoa ja pakastusjakson jälkeen. Pakastusjakso toistetaan kahdesti. Valokuvia vertailemalla voidaan todeta, onko testinäytteissä tapahtunut muutoksia pakastuksen seurauksena. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuinka eri materiaalit kestävät pakastusta. Näytteiksi valittiin materiaaleja, jotka usein arveluttavat tai aiheuttavat kysymyksiä, kun pakastamme objekteja Kansallismuseolla. Tutkimuksen tuloksia voidaan pitää vain suuntaa antavana, sillä jokainen museo-objekti on arvioitava yksilönä, koska jokaisen objektin kohdalla on punnittava objektien erilaisia rakenteita, materiaaleja ja kuntoa sekä tuholaisriskin mahdollisuuksia.
Tutkimusosiossa havainnoidaan valokuvia apuna käyttäen, kuinka eri materiaalinäytteet reagoivat pakastusjaksoon. Testinäytteet valokuvataan kameralla varustetulla stereomikroskoopilla tai kameralla ennen pakastusjaksoa ja pakastusjakson jälkeen. Pakastusjakso toistetaan kahdesti. Valokuvia vertailemalla voidaan todeta, onko testinäytteissä tapahtunut muutoksia pakastuksen seurauksena. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuinka eri materiaalit kestävät pakastusta. Näytteiksi valittiin materiaaleja, jotka usein arveluttavat tai aiheuttavat kysymyksiä, kun pakastamme objekteja Kansallismuseolla. Tutkimuksen tuloksia voidaan pitää vain suuntaa antavana, sillä jokainen museo-objekti on arvioitava yksilönä, koska jokaisen objektin kohdalla on punnittava objektien erilaisia rakenteita, materiaaleja ja kuntoa sekä tuholaisriskin mahdollisuuksia.