Paimen ja karjaa –maalaus 1600(?)–luvulta: materiaalitutkimus, konservointi ja restaurointi
Parkkila, Jenna (2012)
Parkkila, Jenna
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012070613021
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012070613021
Tiivistelmä
Opinnäytetyön lähtökohtana oli Paimen ja karjaa –maalauksen materiaalien tutkiminen sekä konservointi- ja restaurointiprosessin toteuttaminen. Maalaus on kankaalle maalattu öljyvärimaalaus, joka on vuorattu. Työn toimeksiantajana oli Amos Andersonin taidemuseo. Maalauksen historia on laajoilta osin tuntematon, mutta teos on attribuoitu 1650-luvulla syntyneen Rosa da Tivolin tai hänen koulukuntansa maalaamaksi.
Teoksen kokonaiskuvan hahmottamista häiritsi maalauksen pinnassa oleva paksu, haurastunut ja kellastunut lakka sekä vanhat tummentuneet restaurointi- ja päällemaalaukset. Lisäksi maalauksen kankaat olivat irronneet paikallisesti toisistaan. Aiemmat konservointi- ja restaurointikäsittelyt olivat vaurioittaneet maalausta.
Maalausta tutkittiin analyyttisen valokuvauksen keinoin UV-, IR-reflektio- ja röntgensäteilyä hyödyntäen. Teoksen pohjustus- ja maalikerroksista otettiin poikkileikkausnäytteitä, joita tarkasteltiin valomikroskoopilla. Maalauksen eri värialueille tehtiin röntgenfluoresenssianalyysejä ja teoksen pohjustusta, lakkaa ja vuorausliimaa tutkittiin FTIR/ATR-mittauksin. Maalauksen kankaille tehtiin kuituanalyysit.
Materiaalitutkimuksissa saadut tulokset tukivat teoksen taidehistoriallista tutkimusta. Maalauksen materiaalit ja tekniikat ovat tyypillisiä 1600–luvulle. Maalaukselle on tehty myöhempiä restaurointikäsittelyjä, joiden materiaalit osoittautuivat oletettua ajoitusta myöhemmin käyttöön otetuiksi.
Maalauksen dokumentoinnin ja kunnon kartoittamisen jälkeen teokselle laadittiin konservointi- ja restaurointisuunnitelma. Maalauksen pohjustus- ja maalipinnat kiinnitettiin, jonka jälkeen maalauksen lakka poistettiin. Vanhaa vuorausliimaa elvytettiin kosteuskäsittelyssä. Vuorausliiman elvytyksen osoittautuessa riittämättömäksi teoksen taustapuolelle imeytettiin liimaa kankaiden paikallisten irtoamien alueille. Teoksen vaurioalueet kitattiin ja restaurointimaalattiin, ja maalaus loppulakattiin. Konservoinnin ja restauroinnin johdosta teoksen visuaalinen yhtenäisyys palautui ja maalaus on rakenteeltaan stabiilimpi.
Teoksen kokonaiskuvan hahmottamista häiritsi maalauksen pinnassa oleva paksu, haurastunut ja kellastunut lakka sekä vanhat tummentuneet restaurointi- ja päällemaalaukset. Lisäksi maalauksen kankaat olivat irronneet paikallisesti toisistaan. Aiemmat konservointi- ja restaurointikäsittelyt olivat vaurioittaneet maalausta.
Maalausta tutkittiin analyyttisen valokuvauksen keinoin UV-, IR-reflektio- ja röntgensäteilyä hyödyntäen. Teoksen pohjustus- ja maalikerroksista otettiin poikkileikkausnäytteitä, joita tarkasteltiin valomikroskoopilla. Maalauksen eri värialueille tehtiin röntgenfluoresenssianalyysejä ja teoksen pohjustusta, lakkaa ja vuorausliimaa tutkittiin FTIR/ATR-mittauksin. Maalauksen kankaille tehtiin kuituanalyysit.
Materiaalitutkimuksissa saadut tulokset tukivat teoksen taidehistoriallista tutkimusta. Maalauksen materiaalit ja tekniikat ovat tyypillisiä 1600–luvulle. Maalaukselle on tehty myöhempiä restaurointikäsittelyjä, joiden materiaalit osoittautuivat oletettua ajoitusta myöhemmin käyttöön otetuiksi.
Maalauksen dokumentoinnin ja kunnon kartoittamisen jälkeen teokselle laadittiin konservointi- ja restaurointisuunnitelma. Maalauksen pohjustus- ja maalipinnat kiinnitettiin, jonka jälkeen maalauksen lakka poistettiin. Vanhaa vuorausliimaa elvytettiin kosteuskäsittelyssä. Vuorausliiman elvytyksen osoittautuessa riittämättömäksi teoksen taustapuolelle imeytettiin liimaa kankaiden paikallisten irtoamien alueille. Teoksen vaurioalueet kitattiin ja restaurointimaalattiin, ja maalaus loppulakattiin. Konservoinnin ja restauroinnin johdosta teoksen visuaalinen yhtenäisyys palautui ja maalaus on rakenteeltaan stabiilimpi.