Kevät ei koittanut Hitlerille : Larppaaminen voimautumisen välineenä
Verhiö, Johanna (2012)
Verhiö, Johanna
Hämeen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012062512952
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012062512952
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsitteli larppaamisen käyttämistä voimautumisen välineenä. Aihe on peräisin tekijän omasta mielenkiinnosta larppaamisen kehittämiseen.Opinnäytetyön toiminnallinen osuus tehtiin yhteistyössä Viitta
ry – nimisen roolipeliyhdistyksen kanssa.
Työn tavoite oli tutkia, miten larppaaminen voi tukea yhteisöllisyyttä ja voimautumista. Tätä tavoitetta lähestyttiin tekijän omista yli kymmenen vuoden larppiharrastuksen aikana kertyneistä kokemuksista sekä ryhmäläisten kokemuksista käsin. Apuna käytettiin monipuolisesti erilaisia tutkimuksia ja kirjallisia teoksia, erityisesti käsitteiden määrittelyn tukena.
Tuloksia ja kokemuksia verrattiin jo olemassa olevaan tietoon voimautumisen prosessista. Prosessissa kiinnitettiin erityistä huomiota ohjaajan roolin pohtimiseen suhteessa pelinjohtajuuteen ja draamaprosessin opettamiseen.
Opinnäytetyö oli toiminnallinen opinnäytetyö, jonka aikana ryhmä vapaaehtoisia viittalaisia kirjoitti ja toteutti tekijän kanssa larpin. Kirjoitusprosessin teemana oli yhteisöllisyys ja pelin teemana kokeilullisuus. Ennen
peliä kokoonnuttiin yhteensä viisi kertaa, ja kertojen aikana tekijä tutustutti ryhmän erilaisiin ilmaisullisiin menetelmiin. Ryhmäläiset pitivät prosessin ajan päiväkirjoja ja sen lisäksi tekijä haastatteli heitä prosessin puolessa
välissä sekä pelin jälkeen.
Opinnäytetyön päätulos on se, että larppaamista voidaan käyttää voimautumisen välineenä, jos ryhmä toimii yhteisöllisesti ja tasa-arvoisesti ohjaajan tukemana. Intensiivinen peli tukee pelaamisen voimauttavaa vaikutusta,
mutta voimautumista voi tapahtua ennen peliä ilmaisullisten menetelmien ja avoimen ryhmän tukemana.
ry – nimisen roolipeliyhdistyksen kanssa.
Työn tavoite oli tutkia, miten larppaaminen voi tukea yhteisöllisyyttä ja voimautumista. Tätä tavoitetta lähestyttiin tekijän omista yli kymmenen vuoden larppiharrastuksen aikana kertyneistä kokemuksista sekä ryhmäläisten kokemuksista käsin. Apuna käytettiin monipuolisesti erilaisia tutkimuksia ja kirjallisia teoksia, erityisesti käsitteiden määrittelyn tukena.
Tuloksia ja kokemuksia verrattiin jo olemassa olevaan tietoon voimautumisen prosessista. Prosessissa kiinnitettiin erityistä huomiota ohjaajan roolin pohtimiseen suhteessa pelinjohtajuuteen ja draamaprosessin opettamiseen.
Opinnäytetyö oli toiminnallinen opinnäytetyö, jonka aikana ryhmä vapaaehtoisia viittalaisia kirjoitti ja toteutti tekijän kanssa larpin. Kirjoitusprosessin teemana oli yhteisöllisyys ja pelin teemana kokeilullisuus. Ennen
peliä kokoonnuttiin yhteensä viisi kertaa, ja kertojen aikana tekijä tutustutti ryhmän erilaisiin ilmaisullisiin menetelmiin. Ryhmäläiset pitivät prosessin ajan päiväkirjoja ja sen lisäksi tekijä haastatteli heitä prosessin puolessa
välissä sekä pelin jälkeen.
Opinnäytetyön päätulos on se, että larppaamista voidaan käyttää voimautumisen välineenä, jos ryhmä toimii yhteisöllisesti ja tasa-arvoisesti ohjaajan tukemana. Intensiivinen peli tukee pelaamisen voimauttavaa vaikutusta,
mutta voimautumista voi tapahtua ennen peliä ilmaisullisten menetelmien ja avoimen ryhmän tukemana.