Työdiagnoosiin liittyvien oireiden tai löydösten syynä olevan patofysiologian teoreettinen hallinta : vuosien 2008-2009 hoitotason teoriakokeiden vastausten analysointi
Koivulahti, Outi (2012)
Koivulahti, Outi
Turun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060812241
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060812241
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää sairaankuljettajien patofysiologian teoreettista hallintaa hoitotason teoriakokeiden vastausten analysoinnin avulla. Patofysiologia on yksi ensihoidon ydinosaamisalueista ja tämän osa-alueen osaamista mittaavia kysymyksiä käytettiin tietolähteenä. Opinnäytetyö on osa Turun Ammattikorkeakoulun johtamaa ”Ammatillisen osaamisen ja viranomaisyhteistyön kehittäminen ensi- ja akuuttihoidossa” -, eli AMOVIRKE-projektia.
Opinnäytetyön aineistona käytettiin Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hoitotason teoriakokeita vuosilta 2008 - 2009. Kokeita järjestettiin kahden vuoden aikana yhteensä 12 kertaa ja kokeisiin osallistuneet olivat hoitotason sairaankuljetuksessa jo toimivia sairaankuljettajia, hoitotason velvoitteita hakevia perustason sairaankuljettajia tai ensihoidon (AMK) opiskelijoita. Kokeissa menestymisen perusteella saatujen lupien pituudesta riippuen sama henkilö on saattanut osallistua kokeisiin useamman kerran.
Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen ja tieto kerättiin käyttämällä strukturoitua kyselylomaketta, minkä jälkeen aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällön erittelyllä. Tulokset esitettiin käyttäen prosentteja ja kuvioita sekä avoimien kysymysten kohdalla käyttämällä esimerkkeinä alkuperäisiä vastauksia.
Tutkimusongelmat muodostuivat teoriakokeen aihe-alueiden perusteella kolmeksi sairaankuljettajien tietoja mittaavaksi kokonaisuudeksi: hengityselimistöön liittyvä patofysiologia, sydän- ja verenkiertoelimistöön liittyvä patofysiologia sekä happo-emästasapainon häiriöiden patofysiologia. Parhaat tiedot sairaankuljettajilla oli tulosten perusteella hengityselimistön häiriöihin liittyvästä patofysiologiasta, erityisesti jänniteilmarinnasta ja hiilimonoksidimyrkytyksestä. Huonoimmin hallittiin happo-emästasapainon häiriöihin kuuluva diabeettinen ketoasidoosi.
Opinnäytetyö antaa suppean kuvan sairaankuljettajien patofysiologian teoreettisesta hallinnasta, sillä sitä oli mahdollista mitata ainoastaan niistä aihealueista, joita teoriakokeissa käsiteltiin. Tulokset osoittavat kuitenkin selkeän tarpeen anatomian, fysiologian ja patofysiologian lisäkoulutukseen ja työtä voidaan käyttää lisäkoulutuksen sekä teoriakokeiden kehittämisen apuna.
Opinnäytetyön aineistona käytettiin Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hoitotason teoriakokeita vuosilta 2008 - 2009. Kokeita järjestettiin kahden vuoden aikana yhteensä 12 kertaa ja kokeisiin osallistuneet olivat hoitotason sairaankuljetuksessa jo toimivia sairaankuljettajia, hoitotason velvoitteita hakevia perustason sairaankuljettajia tai ensihoidon (AMK) opiskelijoita. Kokeissa menestymisen perusteella saatujen lupien pituudesta riippuen sama henkilö on saattanut osallistua kokeisiin useamman kerran.
Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen ja tieto kerättiin käyttämällä strukturoitua kyselylomaketta, minkä jälkeen aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällön erittelyllä. Tulokset esitettiin käyttäen prosentteja ja kuvioita sekä avoimien kysymysten kohdalla käyttämällä esimerkkeinä alkuperäisiä vastauksia.
Tutkimusongelmat muodostuivat teoriakokeen aihe-alueiden perusteella kolmeksi sairaankuljettajien tietoja mittaavaksi kokonaisuudeksi: hengityselimistöön liittyvä patofysiologia, sydän- ja verenkiertoelimistöön liittyvä patofysiologia sekä happo-emästasapainon häiriöiden patofysiologia. Parhaat tiedot sairaankuljettajilla oli tulosten perusteella hengityselimistön häiriöihin liittyvästä patofysiologiasta, erityisesti jänniteilmarinnasta ja hiilimonoksidimyrkytyksestä. Huonoimmin hallittiin happo-emästasapainon häiriöihin kuuluva diabeettinen ketoasidoosi.
Opinnäytetyö antaa suppean kuvan sairaankuljettajien patofysiologian teoreettisesta hallinnasta, sillä sitä oli mahdollista mitata ainoastaan niistä aihealueista, joita teoriakokeissa käsiteltiin. Tulokset osoittavat kuitenkin selkeän tarpeen anatomian, fysiologian ja patofysiologian lisäkoulutukseen ja työtä voidaan käyttää lisäkoulutuksen sekä teoriakokeiden kehittämisen apuna.