Sähköinen rakenteinen kirjaaminen hoitohenkilökunnan ja lääkäreiden kokemana
Lätti, Marjaana (2012)
Lätti, Marjaana
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060511770
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060511770
Tiivistelmä
Sähköisen potilaskertomuksen käyttöönotto edellyttää terveydenhuollon ammattihenkilöiltä muutosta hoitotietojen kirjaamisessa. Tämän opinnäytetyön kohdeosastoilla oli kirjattu manuaalisesti potilaspapereihin aina lokakuuhun 2011 asti, jolloin osastot siirtyivät käyttämään sähköistä potilaskertomusta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata osaston hoitohenkilökunnan ja lääkäreiden kokemuksia siirryttäessä sähköiseen rakenteiseen kirjaamiseen. Tarkoituksena oli myös selvittää osastojen kirjaamiskäytäntöjä ja verrata niiden kehittymistä ennen ja jälkeen sähköisen rakenteisen kirjaamisen käyttöön oton. Tavoitteena oli selvittää, miten muutosta sähköiseen rakenteiseen kirjaamiseen voidaan helpottaa ja miten kirjaamista voidaan kirurgisella osastolla kehittää edelleen.
Tutkimus oli kaksivaiheinen ja siinä sovellettiin kvantitatiivista sekä kvalitatiivista tutkimustapaa. Puolistrukturoidulla kyselyllä suoritettiin alkumittaus hoitohenkilökunnalle (n=62) ja lääkäreille (n=23) ennen sähköisen potilaskertomuksen käyttöön ottoa. Kolmen käyttökuukauden jälkeen suoritettiin loppumittaus samalla kyselyllä hoitohenkilökunnalle (n=57) ja lääkäreille (n=20). Näitä kahden mittauksen välisiä eroja tarkasteltiin tilastollisesti. Kyselyjen avoimet vastaukset ja lopuksi suoritetun tukihenkilökyselyn (n=8) vastaukset analysoitiin sisällönanalyysillä.
Tulokset osoittavat, että hoitohenkilökunta sekä lääkärit suhtautuivat sähköiseen potilastietojärjestelmään ja uuteen kirjaamismalliin positiivisesti eikä vanhaan manuaaliseen kirjaamiseen haluttu palata takaisin. Kuitenkaan potilastietojärjestelmän käytettävyyteen ei oltu tyytyväisiä. Hoitohenkilökunnan mielestä sähköinen rakenteinen kirjaaminen on parantanut kirjaamisen tasoa, vaikka kirjaamisessa koettiin edelleen puutteita. Hoitotyön prosessimallia on opittu hyödyntämään kirjaamisessa. Tietokonetta kirjaamisvälineenä on totuttu käyttämään ja tätä kautta myös sähköisen kirjaamisen tuen tarve vähentynyt. Tiedonvälityksen koettiin taas huonontuneen sähköisen kirjaamisen myötä. Hoitohenkilökunnan ja lääkäreiden mielestä kirjaamiseen kului paljon enemmän aikaa kuin ennen. Lääkärit kokivat myös sähköisen järjestelmän vievän huomion pois potilaasta. Tuloksista selvisi myös, että hoitohenkilökunnan kirjausten lukeminen lääkärien keskuudessa oli vähentynyt käyttöön oton jälkeen. Tukihenkilöt olivat toimintaansa pääsääntöisesti tyytyväisiä, ainoastaan koulutusta ja aikaa omaan oppimiseen olisi haluttu vielä enemmän.
Tärkeinä kehittämiskohteina nähtiin yhteisten kirjaamiskäytäntöjen ja potilastietojärjestelmän parantaminen sekä yhteistyö eri osastojen ja eri ammattihenkilöiden välillä.
Tutkimus oli kaksivaiheinen ja siinä sovellettiin kvantitatiivista sekä kvalitatiivista tutkimustapaa. Puolistrukturoidulla kyselyllä suoritettiin alkumittaus hoitohenkilökunnalle (n=62) ja lääkäreille (n=23) ennen sähköisen potilaskertomuksen käyttöön ottoa. Kolmen käyttökuukauden jälkeen suoritettiin loppumittaus samalla kyselyllä hoitohenkilökunnalle (n=57) ja lääkäreille (n=20). Näitä kahden mittauksen välisiä eroja tarkasteltiin tilastollisesti. Kyselyjen avoimet vastaukset ja lopuksi suoritetun tukihenkilökyselyn (n=8) vastaukset analysoitiin sisällönanalyysillä.
Tulokset osoittavat, että hoitohenkilökunta sekä lääkärit suhtautuivat sähköiseen potilastietojärjestelmään ja uuteen kirjaamismalliin positiivisesti eikä vanhaan manuaaliseen kirjaamiseen haluttu palata takaisin. Kuitenkaan potilastietojärjestelmän käytettävyyteen ei oltu tyytyväisiä. Hoitohenkilökunnan mielestä sähköinen rakenteinen kirjaaminen on parantanut kirjaamisen tasoa, vaikka kirjaamisessa koettiin edelleen puutteita. Hoitotyön prosessimallia on opittu hyödyntämään kirjaamisessa. Tietokonetta kirjaamisvälineenä on totuttu käyttämään ja tätä kautta myös sähköisen kirjaamisen tuen tarve vähentynyt. Tiedonvälityksen koettiin taas huonontuneen sähköisen kirjaamisen myötä. Hoitohenkilökunnan ja lääkäreiden mielestä kirjaamiseen kului paljon enemmän aikaa kuin ennen. Lääkärit kokivat myös sähköisen järjestelmän vievän huomion pois potilaasta. Tuloksista selvisi myös, että hoitohenkilökunnan kirjausten lukeminen lääkärien keskuudessa oli vähentynyt käyttöön oton jälkeen. Tukihenkilöt olivat toimintaansa pääsääntöisesti tyytyväisiä, ainoastaan koulutusta ja aikaa omaan oppimiseen olisi haluttu vielä enemmän.
Tärkeinä kehittämiskohteina nähtiin yhteisten kirjaamiskäytäntöjen ja potilastietojärjestelmän parantaminen sekä yhteistyö eri osastojen ja eri ammattihenkilöiden välillä.