Pakastustunneleiden optimointi
Heinonen, Jari (2012)
Heinonen, Jari
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060411505
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060411505
Tiivistelmä
Työn tarkoituksena on selvittää paras mahdollinen täyttötapa pakastustunneleille ja sitä kautta lyhentää pakastuksen aikaa ja mahdollisesti parantaa pakastetun lihan laatua. Tutkimuksessa käytettiin lämpökameraa, jolla kuvattiin pakastuksesta tulevia lavoja. Lisäksi lämpötilaloggereita käytettiin eri lihalajitelmien pakastusaikojen mittauksiin.
Lämpökameralla kuvatuista lavoista poimittiin lämpötila-arvoja. Nämä arvot taulu-koitiin ja niistä määritettiin lavapaikkakohtaiset keskiarvot. Näiden perusteella etsittiin poikkeavia lavapaikkoja tunnelista. Lämpötilaloggereiden tuloksia verrattiin Phamin-yhtälöstä (2001) saatuihin laskennallisiin pakastusaikoihin. Vertailutuloksien perusteella lihalajitelmat laitettiin pakastusnopeuteen perustuvaan järjestykseen.
Tutkimuksessa selvisi, kuinka suuria eroja on eri lihalajitelmien pakastusajoissa. Näiden pakastusaikojen ja lämpökamerakuvista saatujen tietojen perusteella pystyttiin kertomaan, kuinka pakastettavat tuotteet kannattaa jakaa tunneliin. Pakastukseen saapuvat lavat on syytä erotella rasvaisuuksien perusteella kahteen osaan. Koska vähemmän rasvaiset lajitelmat vaativat pitemmän pakastusajan, ne on syytä sijoittaa eturiviin. Tämän jälkeen kannattaa vielä jakaa rasvaiset ja vähemmän rasvaiset lihat lavakorkeuden perusteella kahteen osaan. Lämpökameran kuvista huomasi, että eturivin yläkerroksen ylimmät laatikot olivat selvästi lämpimämpiä kuin muut yläkerroksessa olleet laatikot. Yläkerroksen matalammilla lavoilla pystyy siksi minimoimaan yläkerroksen ja alakerroksen pakastusajan välisiä eroja.
Lämpökameralla kuvatuista lavoista poimittiin lämpötila-arvoja. Nämä arvot taulu-koitiin ja niistä määritettiin lavapaikkakohtaiset keskiarvot. Näiden perusteella etsittiin poikkeavia lavapaikkoja tunnelista. Lämpötilaloggereiden tuloksia verrattiin Phamin-yhtälöstä (2001) saatuihin laskennallisiin pakastusaikoihin. Vertailutuloksien perusteella lihalajitelmat laitettiin pakastusnopeuteen perustuvaan järjestykseen.
Tutkimuksessa selvisi, kuinka suuria eroja on eri lihalajitelmien pakastusajoissa. Näiden pakastusaikojen ja lämpökamerakuvista saatujen tietojen perusteella pystyttiin kertomaan, kuinka pakastettavat tuotteet kannattaa jakaa tunneliin. Pakastukseen saapuvat lavat on syytä erotella rasvaisuuksien perusteella kahteen osaan. Koska vähemmän rasvaiset lajitelmat vaativat pitemmän pakastusajan, ne on syytä sijoittaa eturiviin. Tämän jälkeen kannattaa vielä jakaa rasvaiset ja vähemmän rasvaiset lihat lavakorkeuden perusteella kahteen osaan. Lämpökameran kuvista huomasi, että eturivin yläkerroksen ylimmät laatikot olivat selvästi lämpimämpiä kuin muut yläkerroksessa olleet laatikot. Yläkerroksen matalammilla lavoilla pystyy siksi minimoimaan yläkerroksen ja alakerroksen pakastusajan välisiä eroja.