Kullan kartanon rouva Gerda Grahnin puku ja sen konservointi
Vanhanen, Salme (2012)
Vanhanen, Salme
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205249634
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205249634
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena on pukukonservointi. Konservoinnin kohteena oleva puku on peräisin Stiftelsen Kulla herrgård -säätiön hallinnoimasta kokoelmasta, kyseessä on itäuusimaalaisen Kullan kartanon rouva Gerda Grahnille (1886–1986) kuulunut reformityylinen äitiyspuku vuodelta 1911. Puku oli ennen konservointia huonossa kunnossa. Siinä oli paljon käytön aiheuttamaa kulumaa, ja sen villaisessa kankaassa oli suuria koivaurioita. Konservoinnin tavoitteena oli puvun ulkonäön yhtenäistäminen ja rakenteiden stabiloiminen, jotta se voitaisiin asettaa näytteille Kullan kartanossa.
Puvun tyyliä ja valmistustapoja taustoittavassa opinnäytetyön pukuhistoriallisessa osuudessa esitellään 1900-luvun alun pukureformeja, ompelutekniikoita ja äitiyspuvun valmistusohjeita. Gerda Grahnin puku tutkittiin hyvin tarkasti teknisen pukututkimuksen näkökulmasta, sen valmistusmenetelmien ja -materiaalien lisäksi havainnoitiin kaikki pukuun tehdyt korjaukset ja muutokset. Dokumentoinnin apuna käytettiin vaatetusalan menetelmiä. Puku kaavoitettiin ja sen ompeluteknisiä rakenteita havainnollistettiin poikkileikkauspiirrosten avulla.
Konservointiprosessissa hyödynnettiin dokumentoinnin yhteydessä tehtyjä kaavakuvia. Mittakaavassa olevia piirroksia käytettiin vauriokartoitusten ja konservointisuunnitelmien pohjana. Työmäärällisesti suurin konservointitoimenpide oli koiperhosten aiheuttamien vaurioiden häivyttäminen. Ne tuettiin puvun väriseksi värjätyllä villatukikankaalla. Puvun rakenteelliset vauriot stabiloitiin suojaamalla vahingoittuneet materiaalit tukikankailla ja kiinnittämällä irronneet koristeet ja kiinnikkeet uudestaan. Konservoinnin haasteellisin osuus oli puvun kauluksen selluloosanitraatista valmistettujen tukiluiden ja öljypinnoitteisten hikilappujen materiaalien määrittäminen ja niiden suojaamisen suunnittelu.
Konservoinnin jälkeen puvun ulkonäöstä tuli yhtenäinen; se pääsee oikeuksiinsa, kun se asetetaan näytteille Kullan kartanossa. Aikalaislähteiden vertailu oikeaan pukuun auttoi konservaattoria ymmärtämään puvun rakennetta ja osoitti, että annettuja valmistusohjeita on pukua tehtäessä seurattu tarkasti. Teknisen tutkimuksen käytännöt auttoivat dokumentoimaan puvun, ja kaavapiirrokset olivat selkeä pohja vauriokartoituksille.
Puvun tyyliä ja valmistustapoja taustoittavassa opinnäytetyön pukuhistoriallisessa osuudessa esitellään 1900-luvun alun pukureformeja, ompelutekniikoita ja äitiyspuvun valmistusohjeita. Gerda Grahnin puku tutkittiin hyvin tarkasti teknisen pukututkimuksen näkökulmasta, sen valmistusmenetelmien ja -materiaalien lisäksi havainnoitiin kaikki pukuun tehdyt korjaukset ja muutokset. Dokumentoinnin apuna käytettiin vaatetusalan menetelmiä. Puku kaavoitettiin ja sen ompeluteknisiä rakenteita havainnollistettiin poikkileikkauspiirrosten avulla.
Konservointiprosessissa hyödynnettiin dokumentoinnin yhteydessä tehtyjä kaavakuvia. Mittakaavassa olevia piirroksia käytettiin vauriokartoitusten ja konservointisuunnitelmien pohjana. Työmäärällisesti suurin konservointitoimenpide oli koiperhosten aiheuttamien vaurioiden häivyttäminen. Ne tuettiin puvun väriseksi värjätyllä villatukikankaalla. Puvun rakenteelliset vauriot stabiloitiin suojaamalla vahingoittuneet materiaalit tukikankailla ja kiinnittämällä irronneet koristeet ja kiinnikkeet uudestaan. Konservoinnin haasteellisin osuus oli puvun kauluksen selluloosanitraatista valmistettujen tukiluiden ja öljypinnoitteisten hikilappujen materiaalien määrittäminen ja niiden suojaamisen suunnittelu.
Konservoinnin jälkeen puvun ulkonäöstä tuli yhtenäinen; se pääsee oikeuksiinsa, kun se asetetaan näytteille Kullan kartanossa. Aikalaislähteiden vertailu oikeaan pukuun auttoi konservaattoria ymmärtämään puvun rakennetta ja osoitti, että annettuja valmistusohjeita on pukua tehtäessä seurattu tarkasti. Teknisen tutkimuksen käytännöt auttoivat dokumentoimaan puvun, ja kaavapiirrokset olivat selkeä pohja vauriokartoituksille.